Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta – vapaaehtois­toiminnalla on arvoa arvaamatonta

Dosentti Jukka Hoffrénin Vapaaehtoistyön arvo -selvitys julkistettiin Kansalaisareena ry:n tilaisuudessa toukokuussa. Selvityksen pohjana toimi suomalaisten vapaaehtoistyöhön vuosittain käyttämä aika. Vapaaehtoistyön parissa vietetylle ajalle – joka on muuten Suomessa meidän jokaisen osalta keskimäärin kuusi minuuttia per päivä – voidaan raportin mukaan laskea sitä vastaava euromäärä. Vapaaehtoistoiminnan tuottaman luottamuksen, osallisuuden ja hyvinvoinnin arvoa sitä vastoin on haastavampaa määrittää.

Vapaaehtoistoiminnan arvoa voidaan kartoittaa myös kuvittelemalla, miltä Suomi näyttäisi ilman sitä: jos esimerkiksi ympäristöaktivisteilla ei olisi rahkeita pitää ääntä tai tehdä tekoja puhtaan ja monimuotoisen luonnon puolesta, jos kansalaisyhteiskuntaa alettaisiin marginalisoida ja jos emme auttaisi toinen toistamme? Sellainen yhteiskunta ei olisi hyvinvoiva – ainakaan kovin kauan.

BKT vai GPI – millä vapaaehtoistoiminnan arvoa mitataan?

Hoffrén toteaa laskelmassaan, että vapaaehtoistyön osuus bruttokansantuotteesta on laskenut vuoden 2010 jälkeen 1,9 prosentista 1,3 prosenttiin. Samalla hän huomauttaa, että BKT ei ole ainoa mittari, jolla vapaaehtoistoiminnan vaikutuksia kannattaa tarkastella.

Vuosina 2020–2021 vapaaehtoistyön vaikutus nosti Suomen hyvinvointia peräti 6,6 prosenttia.

Julkisessa keskustelussa huomio kuitenkin usein kiinnittyy BKT:n kehitykseen, vaikka se ei kuvaa sen paremmin elämänlaatua, koettua hyvinvointia kuin ympäristöarvojakaan. Näille parempi mittari on esimerkiksi hyvinvoinnin kehitystä mittaava Aidon kehityksen indikaattori, tuttavallisemmin GPI (Genuine Progress Indicator). Hoffrénin mukaan Suomen GPI-lukema on ollut laskussa vuodesta 1989 asti.

Mikä sitten avuksi GPI-käyrän nostamiseen? No, ainakin panostukset vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistyö tutkitusti nostaa GPI-mittaristolla yhteiskunnan kokonaishyvinvointia. Vuosina 2020–2021 vapaaehtoistyön vaikutus nosti Suomen hyvinvointia peräti 6,6 prosenttia.

Panostukset vapaaehtoistoimintaan ovat panostuksia hyvinvointiin

Nyt hallitusneuvottelujen aikana on kuultu huolestuttavia puheenvuoroja kansalaisjärjestöjen toiminnan leikkaamisesta ”haittarahana”.

Jopa 47 % suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. Suuri osa vapaaehtoistoiminnasta tapahtuu esimerkiksi järjestöjen tai yhdistysten, eli nk. vapaaehtoissektorin kautta. Totuttuihin rahamääräistämisen mielikuviin kapsahtaen voisi todeta, että järjestötoimintaan sijoitettu raha tuottaa moninkertaisesti useilla eri yhteiskunnan sektoreilla. Vapaaehtoistyössä piilee myös arvoa arvaamatonta, kuten ihmisten hyvinvointia edistäviä ja yksinäisyyttä vähentäviä vaikutuksia.

Jopa 47 % suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä.

Otsikon jo kliseeksi muodostunut Kolmen muskettisoturin tunnuslause on Alexandre Dumas vanhemman käsialaa 1800-luvulta. Tuolla vuosisadalla mullistettiin monia talouden ja politiikan ideologisia käsityksiä. Myös me tässä ajassa elävät voimme päättää, haluammeko kyseenalaistaa totuttuja ajatuksia, jotta esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan arvoa ei määritettäisi pelkän talouskasvun kautta. Uudet tutkimustulokset puhuvat sen puolesta, että yhteiskuntana me olemme kuin muskettisotureita, jotka tarjoavat vapaaehtoistyön kautta arvokasta aikaansa yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Siksipä terveiset Säätytalolle: olisiko aika kiinnittää katse vapaaehtoistoiminnan hyvinvointia tuottaviin vaikutuksiin?