Vapaaehtois­työssä voi löytää oman paikkansa ja purkaa vastakkainasettelua

Oman paikan löytämistä

Monesti ajatellaan, että vapaaehtoisena pääsee soveltamaan jo olemassa olevaa osaamistaan ja sitä kautta toimimaan muiden hyväksi. Nykyisin alamme myös ymmärtämään, miten iso vaikutus vapaaehtoistyöllä on vapaaehtoisen oman osaamisen ja voimavarojen vahvistamiselle. Tästä kertoo esimerkiksi juuri päättynyt Joensuun Setlementti ry:n ja Kotikartanoyhdistys ry:n Yhdessä vapaaehtoiseksi -hanke, jossa nuorten työ- ja koulutuspolkuja vahvistettiin mielekkään vapaaehtoistoiminnan avulla.

Vapaaehtoistyö voi antaa nuorille mahdollisuuden kokeilla uutta ilman pelkoa siitä, että kyseessä olisi elämää suurempi päätös, jota voisi joutua myöhemmin katumaan.

Haasteena meillä toki on, että nuorilla tuntuu olevan kiireempi kuin koskaan, ja heillä on kovat paineet osata tehdä oikeat päätökset tulevaisuudestaan heti kättelyssä. Mitä varhaisemmin pitää tehdä päätöksiä ja sitoutua omalle polulleen, sitä vähemmän jää aikaa uusien asioiden kokeilemiselle.

Vapaaehtoistyö voi antaa nuorille mahdollisuuden kokeilla uutta ilman pelkoa siitä, että kyseessä olisi elämää suurempi päätös, jota voisi joutua myöhemmin katumaan.

Vastakkainasettelun purkamista

Oman paikan ja osaamisen löytämisen lisäksi vapaaehtoistoiminnalla voidaan myös vastata isoihinkin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Alankomaalainen toimittaja ja filosofi Bart Brandsma määrittelee polarisaation vastakkainasetteluna, jossa ihmiset jaetaan meihin ja heihin. Brandsman mukaan yksi keino purkaa polarisaatiota on dialogi. Ja tässä dialogissa uskon, että meillä järjestöillä voi olla oma, vahva roolimme (ks. suomalainen Depolarize.fi-hanke).

Esimerkiksi Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys ry:n, eli tuttavallisemmin JoMonin, vapaaehtoisryhmien toiminnassa korostuu vertaisuus ja vapaaehtoistoiminnan ideat tulevat monesti vapaaehtoisilta itseltään. Merkittävää JoMonin vapaaehtoistoiminnassa on ollut se, että vapaaehtoisia ilmoittautuu mukaan hyvin erilaisista taustoista. Vapaaehtoisina on toiminut turvapaikanhakijoita, työn tai opintojen takia maahan tai maassa muuttaneita, sekä paikallisia kuntalaisia, monesta eri ikäryhmästä. Vapaaehtoiset pääsevät toiminnassa kohtaamaan ihmisiä, joihin eivät ehkä muuten arjessaan törmäisi.

Vapaaehtoistoiminnan, ja esimerkiksi taiteen ja kulttuurin avulla voimme purkaa polarisaatiota yhteiskunnassa.

Joskus joutuu itsekin miettimään, minkälaisista ihmisistä oma sosiaalinen verkosto koostuu, ja minkälaiset ikä- ja väestöryhmien edustajat verkostosta puuttuvat? Ja mistä kaikesta voi jäädä paitsi, mitä kaikkea voi jäädä oppimatta, jos kokonaiset sukupolvet tai väestöryhmät jäävät kaukaisiksi?

Uskon, että vapaaehtoistoiminnan, ja esimerkiksi taiteen ja kulttuurin avulla voimme purkaa polarisaatiota yhteiskunnassa, kohtaamisen ja dialogin voimalla. Vapaaehtoistoiminnassa dialogisuus onkin hyvin vahvasti läsnä, kun olemme yhdessä ja opimme toisiltamme käytännön tekemisen kautta.

Ymmärrys yhteiskunnasta kasvaa

Ennen kuin lähdin vapaaehtoistoimintaan mukaan, en tiennyt, ainakaan omasta mielestäni, mistään mitään. Ei minulla ainakaan ollut vahvaa ymmärrystä suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuudesta. Nyt kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun lukiolaisena lähdin vapaaehtoiseksi paikalliseen kulttuurijärjestöön, tuntuu että jotain olen ehtinyt oppiakin, ja kokeilla paljon uutta. Ilman vapaaehtoistyötä ei minulla oikeastaan olisi arkisia kohtaamisia niin monen eri väestö- ja ikäryhmän edustajan kanssa kuin nykyisin, ja tämä olisi todella iso menetys.

Kun suunnittelemme tai teemme itse vapaaehtoistyötä, on tärkeä miettiä minkälaisia positiivisia vaikutuksia sillä voi olla osaamisen vahvistamiseen tai yhteiskunnallisten ongelmien, kuten polarisaation, ratkaisemiseen. Voimme ehkä yllättyä itsekin, miten paljon voimme pienimuotoisellakin vapaaehtoistoiminnalla saavuttaa, jos pysähdymme hetkeksi sitä pohtimaan.