Kansalaisjärjestön ja korkeakoulun välinen yhteistyö on avain vaikuttavaan hankkeeseen

Hankkeet ovat keskeinen toimija kotoutumisen kentällä. Mutta mitä tapahtuu, jos hankerahoitusta saa taho, jolla ei ole suoraa yhteyttä kohderyhmään?

Järjestötyö

Erivärisistä langoista punottu hehkulamppu, josta langat risteilevät säteittäin ulospäin.

Ulkomailta muuttaneet korkeakoulutetut henkilöt, niin kutsutut kansainväliset osaajat, ovat ajankohtainen aihe julkisessa puheessa. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien houkuttelu ja jääminen Suomeen on tärkeää muun muassa innovaatiopotentiaalin ja kansainvälistymismahdollisuuksien takia. Lisäksi Suomi tarvitsee kymmeniätuhansia uusia asukkaita turvatakseen riittävän työvoiman tulevaisuudessa (Pitkänen ym. 2023).

Olennaista ei ole vain se, miten korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia saadaan houkutelluksi muuttamaan Suomeen, vaan ennen kaikkea se, miten heidän on mahdollista löytää osaamistaan vastaavaa työtä. Tällä on merkitystä niin yksilön kuin kansantaloudenkin kannalta.

Hankkeet edistämässä integraatiota

Yksi kansainvälisiin osaajiin liittyvistä kärkihankkeista on Talent Boost -ohjelma, jonka tavoitteena on edistää korkeakoulutettujen muuttoa Suomeen, parantaa maamme tunnettuutta ulkomailla sekä hyödyntää paremmin täällä jo asuvien osaamista ja asiantuntemusta (Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland 2023). Talent Boostin lisäksi monet ohjelmat, kuten AMIF ja Euroopan sosiaalirahasto, ovat jakaneet viime vuosina kotouttamiseen miljoonia euroja erilaisten kehittämishankkeiden muodossa.

Liian usein hankkeet aloitetaan alkukartoituksilla, joissa pyritään löytämään vastauksia maahanmuuttajien kohtaamiin haasteisiin kysymällä heiltä, millaisia ongelmia he ovat Suomessa kohdanneet, ja mikä voisi helpottaa heidän pääsyään työmarkkinoille. Selvitysten syissä toistuvat kielimuurit, ulkomaalaisten tutkintojen tunnustamisen vaikeus ja suomalaisten työantajien yleinen ennakkoluuloisuus maahanmuuttajia kohtaan, olivatpa nämä sitten korkeakoulutettuja tai eivät.

Herääkin kysymys, miksi hankkeita hakevat ja toteuttavat organisaatiot eivät pyydä useammin maahanmuuttajajärjestöjä mukaan toimintaan.

Hankerahoituksen käyttäminen laajoihin alkuselvityksiin ei luonnollisesti ole kovin tehokasta. Herääkin kysymys, miksi hankkeita hakevat ja toteuttavat organisaatiot eivät pyydä useammin maahanmuuttajajärjestöjä mukaan toimintaan. Digitaaliseen verkostoitumiseen keskittyvä DigiMESH (ESR 2022–2023, REACT-EU) on yksi esimerkki onnistuneesta lähestymistavasta, jossa tutkimisen sijaan kohderyhmäymmärrystä omaava maahanmuuttajajärjestö kutsuttiin mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Näin hanke pystyi käynnistämään nopeasti käytännön toiminnan: verkostoitumistapahtumien järjestämisen sekä kaikille avoimen MOOC-verkkokurssin ja ammattilaisille tarkoitettujen oppaiden kehittämisen.

Hankekentän haasteet

Hankekentälle ei ole kovin helppoa päästä.

Järjestöjen näkökulmasta ensimmäiseksi esteeksi nousee byrokratia: sekä hankkeiden hakeminen että niistä raportointi ovat monimutkaisia, aikaa ja osaamista vaativia prosesseja. Tämä pelottaa pois monet järjestöistä, joilla ei ole rakenteita ja resursseja hankehallinnon hoitamiseen. Lisäksi rahoituksen saa yleensä vasta, kun hanke on saatu päätökseen tai ainakin edennyt tiettyyn pisteeseen.

Yksi hankerahoituksen perusongelmista on sen lyhyt kesto.

Talent Boostia lukuun ottamatta hankkeet ovat määräaikaisia. Tämä heikentää tietoisuutta hankkeiden järjestämistä aktiviteeteista, koska usein niiden toiminta loppuu yhdessä rahoituksen kanssa. Ongelma liittyy useimpiin hankerahoituksiin, joiden tavoitteena on etsiä aina vain uusia ideoita sen sijaan, että ne tukisivat olemassa olevia onnistuneita projekteja.

Hankerahoituksen rajallisuus saa toimijat kilpailemaan yhteistyön sijaan.

Toisinaan samankaltaisia hankkeita toteutetaan useilla paikkakunnilla, eivätkä niiden toteuttajat välttämättä edes tiedä toisistaan. Hankekenttä on määräaikaisuuksissaan sekava, eivätkä edes järjestelmän ”sisällä” olevat toimijat tiedä kaikkia käynnissä olevia projekteja, maahanmuuttajista puhumattakaan. Nykytilanteen sijaan palvelujen ja toimintojen jatkuvuus hyödyttäisi kohderyhmää, kun tuki ja tieto olisi saatavilla tutussa ja tunnetussa paikassa.

Yhteistyö on kaikkien etu

Vaikka järjestöjen polku hankemaailmaan on kivinen, tilanne ei suinkaan ole toivoton. DigiMESH-hanke on ollut yksi esimerkki hyvästä yhteistyöstä kahden ammattikorkeakoulun ja maahanmuuttajajärjestön välillä. Yhdessä ne ovat pystyneet tehokkaaseen toimintaan yhdistämällä kohderyhmä- ja projektiosaamisensa.

Hyvät esimerkit viitoittavat tietä pysyvämmälle toimintatavalle. Yhteistyö ja jaetut tavoitteet tuovat aina enemmän tehokkuutta ja menestystä työhön. Kotoutumisen lailla tämä on meidän kaikkien asia.

Hanna Kirjavainen

projektipäällikkö ja tutkimusryhmävastaava, Turun ammattikorkeakoulu

Janna Peltola

suunnittelija ja alumnikoordinaattori, Turun ammattikorkeakoulu

Lucia Vuillermin

Director of Operations, International Working Women of Finland

Lähteet

European Commission (2017). Finland: Highly educated migrants’ challenges on the labour market.

Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland (2023). Talent Boost programme. Viitattu 31.5.2023.

Pitkänen, V., Välimäki, M. & Niemi, M. (2023). Foreign talents in Finland: working life, everyday life, and inclusion. International Talent Finland Research Project. E2 Research. Viitattu 31.5.2023.

DigiMESH on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, joka pyrkii edistämään korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia digitaalista verkostoitumista edistämällä, aikavälillä 3.1.2022–31.8.2023. Hanke rahoitetaan osana Euroopan unionin COVID-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia. Hankkeen toteuttajia ovat Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulut ja läheisenä yhteistyökumppanina International Working Women of Finland ry.