Tuettu vapaaehtois­toiminta avaa mahdollisuuksia yhteiselle oppimiselle

Astun Kirpputori Emmaukseen liikenteen hälinästä Helsingissä. Minut toivotetaan ystävällisesti tervetulleeksi ja ainakin kolme ihmistä ehtii tarjota kahvia, ennen kuin Anna-vapaaehtoinen pyyhältää paikalle. Selviää, että hän on toiminut Emmauksessa jo kymmenisen vuotta. Tuettujen vapaaehtoisten ohjaajilla ei ole kuulemma sen kummempaa nimitystä.
– Sitä tehdään muun toiminnan rinnalla, Anna kertoo.

Tuettu vapaaehtoistoiminta on malli, jossa ihminen saatellaan toimijuuteen läsnä ollen ja ohjaten. Se on väylä järjestötoimijaksi ihmisille, jotka tarvitsevat erityistä tukea esimerkiksi kielitaidon, vamman tai sairauden vuoksi. KSL-opintokeskuksen lukutaitokoulutuksen maahanmuuttaneet opiskelijat käyvät kerran kuukaudessa Emmauksessa tutustumassa vapaaehtoistoimintaan tuetusti. Siellä heitä ohjaavat Emmauksen vapaaehtoiset, kuten Anna ja Päivi.

Läsnä olevaa vapaaehtoistoimintaan ohjaamista

Tuetussa vapaaehtoistoiminnassa ohjaava ja oppiva vapaaehtoinen toimivat rinnakkain. Anna kertoo, että tärkeintä on tarjota selkeitä tehtäviä. Lukutaitokoulutuksen vapaaehtoiset käyvät Emmauksessa pareittain reputuspäivinä. Silloin määräajan rekillä myynnissä olleet vaatteet pakataan jätesäkkeihin, kuljetettavaksi muualle Eurooppaan.

Tehtävien jakamista ja niissä ohjaamista vaikeuttavat yhteisen kielen puuttuminen.
– Vapaaehtoisena saan haastaa itseäni löytämään uusia tapoja kommunikoida, esimerkiksi näyttelemällä ja piirtämällä, jos yhteisiä kieliä ei ole. Haluaisin oppia puhumaan vielä paremmin selkosuomea, Anna kertoo.

Vapaaehtoiskokemukset kannustavat kielen opiskelussa

KSL-opintokeskuksen lukutaitokoulutuksen opettaja Heidi Leinon mukaan tuettu vapaaehtoistoiminta mahdollistaa hänen opiskelijoilleen tärkeitä kohtaamisia kantaväestön kanssa.

Olisi tärkeää nähdä, että hyvää elämää uudessa kotimaassa voi elää jo nyt, ei tarvitse osata suomea täydellisesti.

– Olisi tärkeää nähdä, että hyvää elämää uudessa kotimaassa voi elää jo nyt, ei tarvitse osata suomea täydellisesti pystyäkseen kohtaamaan muita ja tullakseen ymmärretyksi. Vapaaehtoistyössä saadut myönteiset vuorovaikutuskokemukset antavat monesti myös rohkeutta jatkaa kielenoppimista, Heidi Leino sanoo.

Avoimessa kohtaamisessa ohjaaja ja ohjattava oppivat uutta

– On tärkeintä ottaa uudet vapaaehtoiset vastaan ystävällisen uteliaasti. Ei kannata olettaa esimerkiksi ihmisen luku- tai kirjoitustaitoa, Päivi sanoo.

– Tuettuja vapaaehtoisia ohjatessa tarvitaan hänen mukaansa lempeyttä, sinnikkyyttä ja huumorintajustakin on hyötyä, Anna myötäilee.

– On myös paljon asioita, jotka yhdistävät meitä. Onnistuminen ja uuden tehtävän haltuun ottaminen tuntuvat kenestä tahansa hyvälle, niin myös meidän tuetuista vapaaehtoisista, Päivi kiteyttää.

Ilmainen koulutusmateriaali maahanmuuttaneiden vapaaehtoismentorointiin

Heidi Leino kannustaa järjestöjä kouluttamaan vapaaehtoisiaan maahanmuuttaneiden kohtaamiseen esimerkiksi KSL:n OppiJana-hankkeen ilmaisen materiaalin avulla.
– Koulutuksessa voi herkistyä huomaamaan omia ennakkoluulojaan.

Haastattelun päätteeksi Anna tarjoutuu saattamaan minut, epävarman tamperelais-toimittajan, bussipysäkille. Hyvästellessä hän halaa minua, ja bussissa istuessani ajattelen onnellisena: juuri tällaisilla eleillä ihmisten välisyys vahvistuu.