Kuinka järjestöt voivat toimia lobbaajina?

Mitä lobbaus on? 

Lobbaaminen on vaikuttamistyötä ja mielipiteen tai tiedonvaihtoa sellaisten tahojen kanssa, jotka valmistelevat tai tekevät päätöksiä. Opintokeskus Kansion opintojohtaja Annika Kokko on pitkän linjan vaikuttaja ja lobbaaja. Kokko kannustaa tekemään lobbausta ajoissa ja silloinkin, kun mitään akuuttia ei ole käsillä. Lobbauksen luonne muuttuu Kokon mukaan viestimisestä ja vaikuttavuuden vahvistamisesta muutoksen tavoitteluun, jos omaan toimintaan on kohdistumassa toimintaedellytyksiä heikentäviä päätöksiä.   

Lobbausta ei välttämättä kannata osoittaa heille, jotka ovat jo valmiiksi samaa tai täysin eri mieltä, vaan niihin, jotka vielä empivät kantaansa.

Molemmissa lobbaamisen tilanteissa on olennaista tavoittaa oikeat ihmiset, jotka valmistelevat tai tekevät päätöksiä. Lobbausta ei välttämättä kannata osoittaa heille, jotka ovat jo valmiiksi samaa tai täysin eri mieltä, vaan niihin, jotka vielä empivät kantaansa. Kun esimerkiksi päätöstä valmisteleva työryhmä on löydetty, kannattaa kuitenkin pyrkiä tavoittamaan koko työryhmä, yli puoluerajojen, esimerkiksi tapaamisen tai tiedotteen avulla.  

—  Lobbauskohtaamisissa on tärkeää tuoda oma muutosehdotus esille lyhyesti ja vain olennaiset asiat esitellen. Lisäksi esityksen tukena tulee osoittaa tietoa oman toiminnan vaikuttavuudesta sekä mahdollisten heikennysten vaikutuksista, Annika Kokko kiteyttää.  

Lobbaamisen työnjako 

Lobbaamista edeltäviä tehtäviä ovat prosessin suunnittelu ja tiedonhankinta aiheesta käydystä keskustelusta sekä siihen liittyvistä avainhenkilöistä. Lobbaustyöryhmä muotoilee yhdessä keskeiset muutosviestit ja niiden argumentit. Lobbaamista ovat esimerkiksi suorat yhteydenotot, keskustelut ja tapaamiset. Tiedottavaa ja vaikuttavaa lobbaamista voi olla myös ajankohtaiskatsausten laatiminen ja niistä viestiminen sekä säännölliset tapaamiset lobattavien kanssa. 

Yhdistykset ja järjestöt ovat erityisen hyviä lobbaajia, koska niillä on käytössään paljon erilaista asiantuntijuutta.

Yhdistykset ja järjestöt ovat erityisen hyviä lobbaajia, koska niillä on käytössään paljon erilaista asiantuntijuutta. Paikallisessa yhdistyksessä voi olla esimerkiksi tärkeää tietoa kulttuurisen yhdistystoiminnan harrastajien kokemuksista ja harrastuksen vaikutuksista. Kokemusasiantuntijat ovat myös arvokas lähde lobbaustyössä, koska he voivat kertoa omaäänisesti toiminnan merkityksellisyydestä. Lisäksi lobbaamisessa on hyvä käyttää muita asiantuntijoita ja tutkimustietoa.  

Vapaaehtoiset lobbaustoiminnassa mukana 

Opintokeskus KSL:n koulutustuottaja ja lobbausosaaja Tiia Kontkanen kannustaa jakamaan tehtäviä ja ottamaan vapaaehtoiset mukaan lobbaukseen. Lobbausta suunniteltaessa kannattaa pohtia, mitä ydinryhmä tekee ja mitä tehtäviä voisi jakaa ryhmän ulkopuolisille vapaaehtoisille, Kontkanen sanoo.  

Lobbaustoiminnassa kannattaa myös hyödyntää kaikkien prosessissa mukana olevien verkostoja, jotta voidaan löytää kumppaneita omaan vaikuttamistyöhön. Kumppaneita tarvitaan paitsi viestin viemiseen myös lobbaustyön kannalta oikeiden henkilöiden tunnistamiseen ja rajaamiseen resurssiviisaasti. 

—  Lobbausprosessiin kannattaa ottaa mukaan samanmielisiä kumppaneita, Tiia Kontkanen kannustaa. Yhteistyötä kannattaa kuitenkin tehdä suunnitelmallisesti, jotta lobbausviesti ei leimaudu haitallisesti yhden ihmisen tai puolueen asiaksi.  

Etenkin lainsäädännölliseen muutokseen tähtäävät lobbausprosessit voivat olla hyvinkin pitkiä. Sekä Kontkanen että Kokko kannustavatkin ennakointiin lobbausprosesseissa. Prosessin aikajanaa piirtävät muutoksen valmistelun ja päätöksenteon aikataulut. Annika Kokko kannustaa tekemään säännöllistä, tietoisuutta ylläpitävää lobbausta. Silloin järjestön on myös helpompi pysyä tietoisena mahdollisista reagointia vaativista muutosesityksistä.