Kriisinkestävyys alkaa yhteisöistä
Maanpuolustuksen varautumisen periaatteet – ennakointi, selkeät toimintatavat ja harjoittelu – tarjoavat käyttökelpoisia oppeja myös järjestöille. Kansalais- ja harrastusyhteisöt tukevat paikallista toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä erityisesti silloin, kun häiriötilanteet kuormittavat viranomaistoimintaa.
Yhteisöllisyys
Huoltovarmuus mahdollistaa arjen jatkuvuuden
Huoltovarmuus liitetään usein valtion ja yritysten vastuisiin, kuten energiaan, vesihuoltoon ja digitaalisiin palveluihin. Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta kyse on arjen jatkuvuudesta: miten yhdistys tai harrastusryhmä pystyy jatkamaan toimintaansa häiriötilanteissa?
Useimmiten kyse ei ole dramaattisista kriiseistä, vaan tavallisista katkoista, esimerkiksi sähkön, tietoliikenteen tai tilojen käytössä. Kotitalouksille suunnattu 72 tuntia -suositus muistuttaa omatoimisesta varautumisesta, ja sama ajattelu sopii myös järjestöille: miten perustehtävä toteutuu, vaikka normaali arki ei toimisi täydellisesti.
Järjestöjen toimintakyky nojaa ihmisiin, luottamukseen ja vapaaehtoisuuteen. Juuri nämä tekijät muodostavat kriiseissä korvaamattoman resurssin.
Huoltovarmuudessa on kyse ennen kaikkea ihmisten välisestä luottamuksesta ja kyvystä toimia yhdessä.
Kansalaisyhteiskunnan rooli huoltovarmuuden tukena ei toki ole uusi ilmiö. Monilla paikkakunnilla seurantalot, kylätalot ja muut paikalliset yhteisötilat toimivat arjen kokoontumis- sekä kriisivalmiuden ja varautumisen solmukohtina. Näitä rakenteita ylläpitävät vapaaehtoiset vahvistavat paikallista toimintakykyä, kuten Maaseutupolitiikan neuvoston selvitykset korostavat: maaseudun elinvoima ja paikalliset yhteisöt muodostavat perustan laajemmalle yhteiskunnalliselle resilienssille.
Kolme oppia sotilaallisesta varautumisajattelusta
Varautuminen ei ole vain teknisiä järjestelmiä, vaan ennen kaikkea toimintakyvyn jatkuvuuden varmistamista. Sotilaallisesta varautumisajattelusta voi tunnistaa kolme periaatetta, jotka sopivat kevyesti sovellettuna lähes mille tahansa järjestölle.
Ennakointi
Puolustuksessa laaditaan vaihtoehtoisia toimintamalleja tilanteisiin, joissa toimintaympäristö muuttuu. Järjestöissä tämä voi tarkoittaa varasuunnitelmia kokoontumispaikoille, toimintaa ilman digitaalisia kanavia tai lyhyitä ohjeita keskeisten tehtävien hoitamiseen poikkeustilanteissa.
Selkeät roolit
Sotilaallisissa rakenteissa jokainen tietää tehtävänsä. Järjestöissä tämä tarkoittaa, ettei toiminta ole yhden henkilön varassa. Kun avaintehtäville on varahenkilöt ja vastuut jaettu tarkoituksenmukaisesti, toiminta jatkuu myös yllättävissä tilanteissa.
Toistettavat rutiinit
Puolustuksessa toimintakyky syntyy harjoittelusta. Järjestöissä pienetkin kokeilut – kuten viestinnän testaaminen ilman verkkoyhteyttä tai varakaluston tarkistaminen – vahvistavat valmiutta. Harjoittelu ei tarkoita sotilaallista toimintaa, vaan arjen rutiineja, jotka helpottavat toimintaa epävarmuuden keskellä.
Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista korostaa, että puolustuksen kriittinen suorituskyky nojaa myös toimivaan siviiliyhteiskuntaan. Sama ajatus toimii toiseen suuntaan: järjestöjen toimintavarmuus tukee kokonaisturvallisuutta.
Yhteisöllisyys ja yhteistyö vahvistavat varautumista
Yhteisöllisyys ja yhteistyö ovat ehdottomasti varautumisen keskeisiä voimavaroja. Tutkimus Helsingin asuinalueiden resilienssistä osoittaa, että kriiseissä paikalliset yhteisöt toimivat usein ensimmäisinä tukipisteinä. Harrastusryhmien, kulttuuritoiminnan ja vertaistuen kautta syntyy myös luottamusta, jota ei voi rakentaa nopeasti.
Järjestöjen vahvuus on paikallistuntemus ja kyky tavoittaa ihmisiä, joihin viranomaiset eivät aina yllä.
Huoltovarmuus rakentuu verkostoista, joissa viranomaiset, yritykset ja kansalaisyhteiskunta täydentävät toisiaan. Järjestöjen vahvuus on paikallistuntemus ja kyky tavoittaa ihmisiä, joihin viranomaiset eivät aina yllä. Yhteistyö ei synny itsestään, mutta pienet teot, kuten yhteyshenkilöverkostot, osallistuminen valmiusharjoituksiin ja yhteiset toimintamallit, luovat perustan laajemmalle kokonaisturvallisuudelle.
Huoltovarmuus on ennen kaikkea ihmisten välistä luottamusta ja kykyä toimia yhdessä. Järjestöt ovat tässä vahvimmillaan. Kun ennakointi, selkeät vastuut ja kevyesti harjoiteltavat rutiinit yhdistyvät yhteisöllisyyteen, syntyy kokonaisuus, joka tukee sekä järjestön omaa toimintaa että koko yhteiskunnan kestävyyttä.
Lue lisää:
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) 72 tuntia -suositus
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) 72 tuntia -suositus selkokielellä
Lähteet:
Huoltovarmuuskeskus (HVK) 2024. Huoltovarmuuden perusteet.
Mäenpää, P., Grönlund, H. & Kemppainen, T. 2023. Yhdessä koronan aikaan: Tutkimus yhteisöllisestä resilienssistä Helsingissä. Helsingin kaupunki.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) 2024. 72 tuntia -suositus.
Valtioneuvosto 2024. Päätös huoltovarmuuden tavoitteista (568/2024).
Valtioneuvosto 2025. Maaseutupoliittinen selonteko.