Järjestötoimija: älä toiseuta nuoria vahingossa!

Monihelin Mikki Sulle -hanke tukee kahteen kulttuuriin kasvaneiden nuorten hyvinvointia ja osallisuutta. Hanke pyrki toiminnallaan tavoittamaan nuoria, jotka saattavat jäädä yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Hankkeen tilaisuuksissa on keskusteltu esimerkiksi siitä, mitä osallisuus merkitsee nuorille, sekä heidän toiveistaan, vahvuuksistaan ja haasteistaan. Esiin nousseista teemoista on järjestetty myös keskusteluita vanhempien ja viranomaisten kanssa. Nuorille suunnattuja raateja on järjestetty Turussa, Vaasassa, Helsingissä, Vantaalla sekä Espoossa. Tilaisuuksiin on osallistunut yhteensä 181 nuorta.

Nuoret ovat moninainen joukko

Nuorten tilaisuuksissa on ilmennyt, että nuorisoporukat ja kaveripiirit ovat hyvin moninaisia, eikä nuorten lokerointi ryhmiin taustan mukaan siksi ole tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi saman etnisen taustan omaavat nuoret eivät välttämättä vietä aikaa keskenään.

Suomessa syntyneistä ja kasvaneista nuorista saatetaan puhua maahanmuuttajanuorina.

Kahteen kulttuuriin kasvaneista, Suomessa syntyneistä ja kasvaneista nuorista saatetaan puhua maahanmuuttajanuorina, vaikka he eivät sitä ole. Näin nuoret leimataan osaksi joukkoa, johon he eivät kuulu. Nuorista puhuttaessa täytyykin kiinnittää erityistä huomiota oikeanlaisen termistön käyttöön. On muistettava, että nuoret ovat hyvin heterogeeninen ryhmä.

Nuoret haluavat tulla kohdatuiksi yksilöinä

Jos yhdistykset haluavat toimintaansa mukaan myös nuoria, jotka ovat kahdesta kulttuurista, on hyvä huomioida muutamia asioita. Tärkein ohje järjestöille on se, että nuoria itseään täytyy pyrkiä kuuntelemaan. Kahteen kulttuuriin kasvaneiden nuorten suurimpana toiveena oli saada niin vanhemmilta, opettajilta kuin viranomaisilta kohtelua, joka huomioisi heidät yksilöinä. Nuoret tahtovat tulla kohdelluksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään.

Nuoret kertoivat toivovansa vanhemmilta kasvatusta, joka huomioi heidän tarpeensa ja toiveensa. Nuoret toivat esille, että vanhemmat eivät välttämättä huomaa nuorten erilaisuutta, vaan heitä ohjataan vanhempien omien toiveiden perusteella esimerkiksi tietyn opiskelupaikan valintaan.

Tärkein ohje järjestöille on se, että nuoria itseään täytyy pyrkiä kuuntelemaan.

Toive yksilöllisestä kohtelusta on otettava huomioon myös, kun suunnitellaan nuorille toimintaa ja palveluita. Nuoren oma kokemus siitä, kuka hän on, voi poiketa paljon yhteiskunnan hänelle antamasta identiteetistä. Kun nuoret nähdään tietyn ryhmän edustajina, heidät voidaan tahattomasti sulkea ulkopuolelle ja vähentää heidän osallisuuttaan. Jos esimerkiksi kahteen kulttuuriin kasvaneita nuoria puhutellaan virheellisesti maahanmuuttajanuoriksi, voidaan pahimmassa tapauksessa menettää varsinaisen kohderyhmän osallistuminen toimintaan. Nuorille voidaan myös kohdentaa sellaisia palveluita ja aktiviteetteja, joiden kohderyhmää nuoret eivät ole ja jotka perustuvat vääriin oletuksiin nuorten identiteetistä.

Maahanmuutto on Suomessa edelleen niin tuore ilmiö, että käyttökelpoisia, yksinkertaisia termejä kaikkien väestöryhmien kuvaamiseen ei vielä ole olemassa. Tämä ilmiö koskettaa myös nuorista käytävää keskustelua. Pitkälle päästään kuitenkin jo sillä, että osallistetaan kohderyhmän nuoria heille tarkoitettujen palveluiden suunnitteluun, ja annetaan nuorten itse määritellä, miten heistä puhutaan.