Siirry sisältöön
Verkkolehti
Erja Anttonen
Julkaistu 18.02.2021

Järjestöjen rooli resilienssin vahvistajina

Koronakriisin pitkittyessä järjestöt ovat luoneet uusia toimintatapoja ja rakentaneet siltaa yhteiskunnan kerrosten välillä.

Järjestötyö
Kaksi naista liimaa sanan yes seinälle.

Sixten Korkman (2020) on arvioinut suomalaisen yhteiskunnan tähänastista resilienssiä kriisioloissa hyväksi. Maassamme on ollut yhteisvastuuta korostava arvopohja, toimivia instituutiota, korkea sivistys, varsin vakaasti toimiva pohjoismainen yhteiskuntajärjestelmä sekä luottamusta.

Resilienssi on selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa ja yllättävissä muutostilanteissa. Resilienssiin liittyy stressinsieto- ja ongelmanratkaisukyky, optimistisuus, omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen sekä kyky pyytää ja ottaa apua tarvittaessa vastaan. Se sisältää myös ennakointia ja yhdessä oppimista.

Lue lisää Työterveyslaitoksen ja Suomen Mielenterveys ry:n verkkosivuilta.

Järjestöillä on ollut ja on merkittävä rooli muun muassa luottamuksen, yhteisvastuun ja sivistyksen rakentamisessa sekä asiantuntijuuden tuottamisessa. Kriisitilanteissa(kin) on korostettu yhteisöllisyyttä. Myös monet sosiaaliset innovaatiot ovat lähteneet liikkeelle järjestöistä.

Poikkeusoloissa toimiessa järjestöt tavoittavat ihmisiä, joita ei viranomaistoimin tavoitettaisi.

Koronakriisi saattoi näyttäytyä ensin muutoksena, jossa järjestöjen toimintaan tuli hetkellinen katkos ja lamaantuminen, kunnes uudet tavat ja mahdollisuudet toimia selkeytyivät. Osa järjestöistä siirtyi nopeasti verkkovälitteiseen toimintaan, ja osalle korona-aika on osoittanut osaamisen katveikkoja (esim. digitaidot). Kriisin pitkittyessä järjestöt ovat pystyneet luomaan uusia toimintatapoja ja toimintoja sekä muuntamaan joustavasti toimintaansa tilanteeseen soveltuvaksi.

Suomalaiset järjestöt ovat rakentaneet siltaa toisistaan etäällä olevien yhteiskunnan kerrosten välillä (ks. esim. Bergenheim 2020). Poikkeusoloissa toimiessa järjestöt tavoittavat ihmisiä, joita ei viranomaistoimin tavoitettaisi, ja näin on voitu nähdä erilaisten ihmisryhmien todellisuutta (vrt. Lind 2020).

Järjestöt vaikuttavat ja tarjoavat oppimisen paikkoja

Järjestöillä on tärkeä tehtävä niin iskua vaimentavan resilienssin kuin sopeutuvan resilienssin kannalta. Sopeutuvalla resilienssillä viitataan yhteisöjen yleisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin ominaisuuksiin. Se tarkoittaa myös valmiuksia, jotka toisaalta tehostavat luontaisen resilienssin resurssien aktivoimista häiriö- tai kriisitilanteen pitkittyessä, ja toisaalta edistävät yhteisöllistä järjestäytymistä ja itseorganisoitumista kullekin tilanteelle ominaisella tavalla. (Hyvönen ym. 2019, 16.)

Järjestöt ovat osaltaan edesauttamassa yksilötason resilienssivalmiuksiin vaikuttavaan yhteiskuntapolitiikkaan. Ne voivat tarkastella resilienssiä laajasti, myös esimerkiksi rakenteellisen eriarvoisuuden ja sen näkyväksi tekemisen kannalta. Monet suomalaiset järjestöt toimivat aktiivisesti rakenteellisen eriarvoisuuden poistamiseksi, muun muassa vaikuttamalla sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikkaan, sekä tarjoamalla erilaisia oppimisen, itsensä kehittämisen ja yhdessä toimimisen mahdollisuuksia. Järjestöjen vapaaehtoiset ovat resilienssin kannalta myös tärkeä voimavara.

Kehittämistyö ei pääty poikkeusoloihin. Muutoksesta selviäminen edellyttää kykyä ja tahtoa oppia ja kehittyä.

Resilienssiä voi oppia. Niin järjestö- kuin yksilötasolla voi lähteä tarkastelemaan, mikä on aiemmissa muutos- tai kriisitilanteissa vienyt eteenpäin ja tukenut niistä selviämisestä. Järjestön sisällä voi tarkastella toimintakulttuuria, esimerkiksi miten luottamusta voidaan vahvistaa. Miten löytää rohkeutta lähteä tutkimaan uutta ja outoa?

Uutta kokeillessa epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Jos epäonnistutaan, miten järjestössä reagoidaan siihen? Tapahtuneen kääntäminen oppimiseksi ja voimavaraksi edesauttaa kehittymistä. Resilienssiä voidaan tukea myös kiinnittämällä huomiota vuorovaikutuksen ja kommunikaation laatuun, yhdessä oppimiseen sekä toimijoiden kannustamiseen ja kiittämiseen.

Luottamusta, toimintakykyä ja toiveikkuutta tarvitaan

Resilienssivalmiuksiin kuuluu myös ennakoinnin ulottuvuus (Hyvönen ym. 2019). Ennakointi tukee järjestöjen varautumista muutoksiin, poikkeusoloihin sekä kykyä sietää epävarmuutta, jopa ennakoimattomuutta. Kehittämistyö ei pääty poikkeusoloihin. Muutoksesta selviäminen edellyttää kykyä ja tahtoa oppia ja kehittyä.

Järjestöissä on selvästi kiinnostusta ennakointi- ja tulevaisuusosaamisen syventämiseen. Tähän välineitä ovat tarjonneet mm. Sitra Tulevaisuustaajuus-menetelmällään sekä Opintokeskus Sivis. Valmistautumista ja muutoksiin reagoimista voi edesauttaa verkostoitumisella ja yhteistyöllä, oman toiminnan kehittämisellä ja näkyväksi tekemisellä sekä vaikuttamistoiminnalla. (Ks. Heimonen 2019.)

Erään määritelmän mukaan resilienssi on kyky ponnistaa takaisin muutoksen tai kriisin jälkeen. Entä jos kriisi entisestään pitkittyy? Mihin me silloin ponnahdamme takaisin? Haluan ajatella, että järjestöissä ilmenee luottamusta elämään, toimintakykyä ja toiveikkuutta. Toiveikkuudella tarkoitan kykyä ja tahtoa etsiä vaihtoehtoisia reittejä ja toimintatapoja – erityisesti tilanteissa, jotka voivat tuntua erittäin vaativilta ja vaikeilta.

Erja Anttonen

Erja Anttonen

Erja Anttonen työskentelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Kuopion kampuksella lehtorina sekä JärKeä – Järjestötyöhön kestävyyttä -hankkeen projektipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri.

Lähteet

Bergenheim, Sophy 2020. Yhteiskunnan, kansakunnan ja kansan asialla: Järjestöt, yhteiskuntapolitiikka ja asiantuntijuus Suomessa 1930–60-luvuilla. Väitöskirja. Helsingin yliopisto.

Heimonen, Päivi 2019. Järjestöt, muutos ja johtajuus. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ja johtajuuden rakentuminen yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Hyvönen, Ari-Elmeri, Mikkola, Harri, Käpylä, Juha, Gustafsberg, Harri, Nyman Markku, Rättilä, Tiina, Virta Sirpa & Liljeroos, Johanna 2019. Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2019.

Korkman, Sixten. 2020. Yhteiskuntien resilienssi kriisiseissä, Sixten Korkman – Talouskriisit luentosarjan osa 6.

Lind, Kimmo 2020. Kenen äänellä, millä asialla? Sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustuksellisuus, toimintaympäristön muutokset ja operatiivisen johdon toimijuus. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Sitra 2020. Tulevaisuustaajuus.


Artikkeliin liittyvät asiasanat:

Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti

Lehti sisältää artikkeleita, jotka auttavat järjestötoimijoita kehittämään oman järjestönsä toimintaa ja nostavat esiin laajemmin ajankohtaisia kansalais- ja järjestötoiminnan teemoja.

Liity postituslistalle

Päätoimittaja
Anneliina Wevelsiep

Toimituskunta
Maija Borén
Raisa Laukkanen

Toimitussihteeri
Maija Borén