Nuorisobarometri herättelee järjestöjä nuorten arjen ja osallistumistapojen huomioimiseen

Maaliskuussa julkaistu Nuorisobarometri 2018 (toim. Elina Pekkarinen ja Sami Myllyniemi, Nuorisotutkimusseura) pureutui kansalaistoiminnan tulevaisuuden kannalta todella olennaiseen teemaan. Barometrissa tutkittiin, miten 15–29-vuotiaat nuoret yhteiskunnassa vaikuttavat ja millaiseksi he kokevat yhteiskunnallisen vaikutusvaltansa kotimaassa ja Euroopassa. Tulokset tuovat esiin seikkoja, joista järjestötoimijoiden kannattaa kiinnostua.

nuoret ovat SITTENKIN kiinnostuneita politiikasta ja vaikuttamisesta, ja myös äänestäminen koetaan tehokkaammaksi tavaksi vaikuttaa kuin aiemmin.

Ensimmäinen olennainen huomio on jo nostettu laajalti esiin mediassa: nuoret ovat SITTENKIN kiinnostuneita politiikasta ja vaikuttamisesta, ja myös äänestäminen koetaan tehokkaammaksi tavaksi vaikuttaa kuin aiemmin. Toisaalta näyttää siltä, että erilaiset vaikuttamiskeinot kasautuvat samoille aktiivisille nuorille. Kulutusvalinnoilla vaikuttaminen, mielenosoittaminen ja poliittinen some-keskustelu ovat nousussa perinteisempien konstien rinnalla. 

Kyselyssä politiikkaa ei oltu määritelty mitenkään, joten politiikkakiinnostus voi tarkoittaa tässä yhteydessä hyvin monenlaisia asioita. Kyselyn tekijät pohtivat kuitenkin, että nuoret käsittävät politiikan erityisesti edustuksellisen demokratian ja puoluepolitiikan kautta, koska tähän heitä on lapsesta asti kasvatettu. 

Luottamusta ja potentiaalia löytyy, toimintaa vielä uupuu?

Nuoret ovat kyselyn mukaan kovin kiinnittyneitä demokratiaan ja luottavat instituutioihin. Poliitikkoihin luotetaan silti aiempaa vähemmän. Tämä voi selittää sitä, että suora kansalaisaktiivisuus muun muassa mielenosoitusten ja ostopäätösten avulla on kasvattanut suosiotaan. Lisäksi maailmanpoliittinen tilanne ja ilmastonmuutokseen liittyvä huoli ovat saaneet nuoria liikkeelle. 

Järjestöissä on siis nuorten mielestä potentiaalia! Mutta onko nuorissa järjestöjen mielestä?

Järjestötoiminnan näkökulmasta katse kiinnittyy siihen, että noin neljännes vastaajista on ollut aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa joskus ja lähes joka kymmenes usein. Olennaisin viesti järjestöjen suuntaan on kuitenkin se, että 64 prosenttia nuorista pitää järjestö- tai nuorisovaltuustotoimintaa vähintään melko tehokkaana tapana vaikuttaa. Järjestöissä on siis nuorten mielestä potentiaalia! Mutta onko nuorissa järjestöjen mielestä?

Kynnyksettömyys ja arkinen toimijuus keskiöön

Jotta järjestötoiminnan vaikuttavuudesta vakuuttuneita saataisiin enemmän mukaan itse toimintaan, järjestöissä olisi toden teolla paneuduttava osallistumisen esteisiin ja pohjasyihin. On jo selvillä, että järjestöissä toimivat ja muutenkin yhteiskunnassa vaikuttavat eniten korkeammin koulutetut. 

Järjestöjen kannalta tämä tarkoittaa, että enemmän paukkuja kannattaa ehkä laittaa vähemmän koulutettuihin nuoriin. Mitä järjestöillä on tarjota heille, joille toiminta ei ole perhe- tai kaveripiiristä jo ennestään tuttua, joilla ei ole paljoa rahaa käytettävissä ja jotka eivät helposti löydä järjestötoimintaan? Entä miten madaltaa maahanmuuttajanuorten osallistumiskynnystä?

Yksi ratkaisu voisi olla katseen kohdentaminen siihen, millaista arjen politiikkaa nuoret kansalaisina ”harrastavat”. Nuorisobarometrin artikkelissa Kirsi-Pauliina Kallio keskittyi pohtimaan, miten nuorten arkinen ja eletty kansalaisuus eroaa institutionaalisemmasta kansalaisuuskäsityksestä sekä kunta- ja valtiotason vaikuttamisessa, joka Suomessa erityisesti nostetaan esiin. 

Kallio herättää huomaamaan, että nuorten erilaisille maailmoille ja näkökulmille yhteiskuntaan tulisi tarjota mahdollisuuksia tulla näkyviin. Nuoret toimivat jo nyt monenlaisissa yhteisöissä ja verkostoissa, myös verkossa, aktiivisina kansalaisina, mutta tällaista yhteiskunnallista toimijuutta kyselyt ja yleinen käsitys eivät välttämättä tunnusta tai tunnista. 

Järjestöissä voisi olla enemmän nuorten omaehtoista ja nuorilähtöistä osallistumista ja vaikuttamista tukevia toimintoja, joissa olisi panostettu erityisesti nyt vähemmän osallistuvien nuorten kiinnostuksenkohteisiin sekä heille luontaisiin tekemisen ja mukanaolemisen tapoihin. Pääasiassa nuorille suunnatussa järjestötoiminnassa tämä taitaa jo aika hyvin toteutuakin. Tähän haasteeseen saavat tarttua kaikki, jotka tunnistavat omassa järjestössään vielä a) nuorempien toimijoiden mukaan saamisen tarpeen ja b) nuorten osallistumiskynnyksen madaltamisen välttämättömyyden. Anyone?