Vaativa johtamisen muoto: järjestöjohtajien urat ja identiteetit
Onko järjestöjohtaminen samaa johtamista kuin muillakin sektoreilla, vai onko se oma erityinen johtamisen muotonsa? Millaisia ovat järjestöjohtajien urat?
Järjestötyö
Järjestöjohtamista saatetaan pitää puuhasteluna, mutta tutkimusten mukaan järjestöt ovat rakenteensa ja tehtäviensä takia haastavampia johdettavia kuin samankokoiset yritykset tai julkisen sektorin organisaatiot. Järjestöjen kompleksinen johtamisympäristö aiheuttaa sattumanvaraisuutta, jonka kanssa johtajan on navigoitava, usein hyvin pienillä resursseilla.
Järjestöjohtajien uratyypit
Kompleksisuuden ja sattumanvaraisuuden lisäksi järjestöjohtamisen erityispiirteitä ovat muun muassa arvopohjaisuus ja henkilökohtaisuus. Nämä erityispiirteet näkyvät myös järjestöjohtajien urissa, joita olen tutkinut väitöstutkimuksessani.
Työurien kaaosteoriaa hyödyntämällä muodostin järjestöjohtajien urakertomusten perusteella kolme järjestöjohtajan uratyyppiä, eli erilaista tapaa päätyä johtajaksi.
Johtajat
Selkeimmin erottuvan uratyypin muodostavat johtajat. Johtajat ovat toimineet aiemmin johtajina erilaisissa organisaatioissa, yleisemmin julkisella sektorilla. He ovat uraidentiteetiltään nimenomaan johtajia. Heitä on uralla ohjannut ei pelkästään halu toimia johtajana, vaan myös halu oppia ja kehittyä siinä. Järjestöissä johtajia kiinnostavat mielenkiintoinen aihealue ja haasteet. Moni vaihtaakin työtä, kun kokee tehtävänsä tulleen valmiiksi ja etsii uusia haasteita seuraavasta järjestöstä tai jonkun muun organisaation johtamisesta.
Alanvaihtajat
Alanvaihtajat ovat siirtyneet järjestön johtajaksi toisenlaisesta työstä, joko asiantuntija- tai hallintotyöstä. Heidän uraidentiteettinsä rakentuu koulutuksen ja edellisen työn pohjalle ja he myös saattavat pohtia edelliseen ammattiin palaamista. Järjestöissä houkuttelee kokonaisvastuu järjestön toiminnasta ja aiempaa laajempi työnkuva. Edelliset työt ovat olleet julkisella tai yksityisellä sektorilla. Järjestöt ovat alanvaihtajille tuttuja verkostojen, asiakkuuksien tai vapaa-ajan kautta.
Järjestötyöntekijät
Aineistossani yleisimmän uratyypin muodostavat järjestötyöntekijät. Heidän uraidentiteettinsä pohjautuu vahvasti järjestömuotoiseen työhön. Toisin kuin johtajat ja alanvaihtajat, järjestötyöntekijät kertovat, etteivät varsinaisesti ole halunneet johtajiksi, vaan ennemminkin ajautuneet. He ovatkin työskennelleet järjestöissä eri tehtävissä ennen nykyistä työtään. Työn merkityksellisyys ja eettisyys on järjestötyöntekijöille erityisen tärkeää. Järjestösektorilla työskenteleminen on heille tärkeämpää kuin se, minkä aihealueen parissa järjestö toimii.
Ajautumista ja ura-ajattelun vierautta
Järjestöjohtajien urat ovat monivaiheisia ja polveilevia ja sisältävät paljon urasiirtymiä. Työn merkityksellisyys ja arvopohjaisuus korostuvat ja moni järjestöjohtaja kuvaakin itseään maailmanparantajaksi. Keskeistä on kuitenkin ammatillisuuden korostuminen: olennaista on tehdä mielekästä työtä, jossa voi toteuttaa itseään niin, että siitä on hyötyä myös muille.
Uranäkökulmasta järjestöjohtaminen on uravalintana vieras ja päätyminen järjestöjohtajan uralle on usein sattumavaraista. Lisäksi urakertomuksissa korostuu vieraus ura-ajattelua kohtaan ja johtajaksi päätymistä selitetään enemmänkin sattumalla kuin omalla pyrkimyksellä.
Tämänkaltainen hahmottomuus voi osaltaan heikentää järjestöjohtamisen näkemistä vaativana ja erityisenä johtamisen alanaan. Erityisesti aikoina, jolloin järjestöjen rahoitusta ja toimintaa kyseenalaistetaan, olisi tärkeää ennemminkin korostaa kuin häivyttää järjestöjen johtamisen tarvetta, erityisyyttä ja vaativuutta. Tässä olisi järjestöjohtajilla itselläänkin petrattavaa!
Tämän lehden muut jutut
Miten onnistua järjestöjen yhdistymisessä?
Mitä yhdistystoimintaan osallistuminen antaa?