Siirry sisältöön
Tietopankki
Aaro Harju

Poliittisen osallistumisen tavat ovat muuttuneet

Kansalaiset toivovat, että tarjolla olisi enemmän suoran vaikuttamisen tapoja.

Kaikki ovat Suomessa yksimielisiä siitä, että perinteinen poliittinen osallistuminen on aneemisessa tilassa ja asialle tulisi tehdä jotain. Keinoista ollaan kuitenkin eri mieltä.

Åsa Bengtsson ja Kimmo Grönlund tarkastelevat postmodernin ajan kansalaisten poliittista osallistumista teoksessaan Vaalit ja demokratia Suomessa (2005). He toteavat, että vähenevä osallistuminen puolueiden ja järjestöjen toimintaan ei välttämättä ilmennä kansalaisten poliittista vieraantuneisuutta. Se voi olla myös kriittisyyttä demokratian toimivuutta kohtaan ja uudenlaisten osallistumismuotojen etsimistä.

Osallistumisen tavat ovat muuttuneet

Jo 1970-luvulla alettiin kiinnittää huomiota erilaisiin osallistumistyyppeihin. Tutkijat alkoivat puhua perinteisestä ja ei-perinteisestä osallistumisesta.

Perinteisellä poliittisella osallistumisella tarkoitetaan lähinnä äänestämistä sekä osallistumista poliittisten puolueiden toimintaan ja vaaliprosessiin. Ei-perinteisellä poliittisella toiminnalla tarkoitetaan puolestaan sellaisia toimintatapoja, jotka eivät ole luonteeltaan institutionalisoituja. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset suoran toiminnan muodot ja protestit.

Suomalaisten ei-perinteinen osallistuminen on lisääntynyt.

Bengtssonin ja Grönlundin tutkimusten mukaan suomalaisten ei-perinteinen osallistuminen on lisääntynyt. Vuoden 1975 havaintoaineistossa 19 prosenttia vastaajista oli allekirjoittanut jonkin vetoomuksen. Vuoden 2003 vaalitutkimuksen aineistossa 39 prosenttia vastaajista oli tehnyt näin.

Vuonna 1975 vain yksi prosentti vastaajista oli joskus osallistunut boikottiin tai maksu- tai ostolakkoon. Vuonna 2003 jo 13 prosenttia vastaajista oli toiminut näin. Mielenosoituksiin osallistuminen ei ollut lisääntynyt yhtä paljon. Vuoden 1975 havaintoaineistossa 6 prosenttia vastaajista oli joskus osallistunut mielenosoitukseen. Vuoden 2003 vaalitutkimuksen aineistossa mielenosoituksiin osallistuneita oli 13 prosenttia vastaajista.

Periaatteellinen valmius osallistua on suurempi kuin todellinen osallistuminen. Vuoden 2003 vaalitutkimuksen aineistossa 80 prosenttia vastaajista ajatteli voivansa joskus allekirjoittaa vetoomuksen. 58 prosenttia ajatteli voivansa osallistua boikottiin tai maksu- tai ostolakkoon ja puolet ajatteli voivansa osallistua mielenosoitukseen.

Tarvitaan lisää suoran vaikuttamisen muotoja

Bengtssonin ja Grönlundin johtopäätös on, että suomalaiset kaipaavat muutosta nykymuotoisen edustuksellisen demokratian mekanismeihin. Sama kävi ilmi hallituksen järjestämissä ajatuspajoissa vuonna 2006. Puolueiden edustajia lukuun ottamatta osallistujat toivoivat osallistuvan demokratian lisäämistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomalaiset kaipaavat muutosta nykymuotoisen edustuksellisen demokratian mekanismeihin.

Edustuksellista demokratiaa haluttiin täydentää suoran vaikuttamisen muotoja kehittämällä. Keinoina esitettiin muun muassa kansanäänestysten lisäämistä, kansalaisten ja päättäjien säännöllistä vuoropuhelua, kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien parantamista lainsäädäntötyössä, luottamushenkilöiden aseman vahvistamista kunnallishallinnossa ja kansalaisten aloiteoikeuden lisäämistä.

Olennaisinta lienee tässä tilanteessa se, että jos asia on ongelma, sitä yritetään korjata. Perinteisiä tapoja tulee vahvistaa, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitaan uusia muotoja, joiden kautta kansalaiset voivat poliittisesti osallistua ja vaikuttaa.

Sisältö pohjautuu Aaro Harjun tekstiin ”Poliittinen osallistuminen”, joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.

Lue lisää: