Siirry sisältöön
Tietopankki
Tuomas Ylä-Anttila

Voisivatko kansalaisjärjestöt toimia myös poliittisina vaikuttajina?

Suomessa on laaja ja elinvoimainen järjestökenttä. Sitä voisi hyödyntää myös poliittisessa vaikuttamisessa.

Kansalaisjärjestöjen määrä Suomessa kasvaa jatkuvasti. Samalla järjestökenttä muuttuu rakenteeltaan. Erikoistuneet urheilu- ja kulttuurijärjestöt ovat pitkälti korvanneet puoluepoliittisesti sitoutuneet järjestökulttuurit. Millainen on järjestöjen rooli poliittisina vaikuttajina nyky-Suomessa ja miten sitä voisi kehittää?

Suomessa vastikään vierailleen professori Robert Putnamin kirjassaan Bowling Alone esittämät tutkimustulokset järjestöjen alamäestä Yhdysvalloissa eivät näyttäisi pätevän Suomessa. Suomalaiset kokoontuvat edelleen ahkerasti keilaamaan yhdessä. Tai oikeastaan he harrastavat yhdessä frisbeegolfia, Sin Moo Hapkidoa tai indonesialaista ruokaa.

1990-luku oli vilkasta järjestöjen perustamisen aikaa

1990-luvulla Suomessa perustettiin enemmän järjestöjä kuin millään aiemmalla vuosikymmenellä. Järjestöjen määrän kasvu selittyi lähinnä urheilu- ja kulttuurijärjestökentän sisäisellä eriytymisellä: mitä eksoottisimmat uudet urheilulajit ja kulttuuriharrastukset saivat omat järjestönsä.

1970-luvulle saakka kukoistaneet laajat puoluesidonnaiset järjestökulttuurit – maalaisliittolais-keskustalainen, sosiaalidemokraattinen, kansandemokraattinen ja kokoomuslainen – sen sijaan romahtivat 1980-luvulla. Vielä 70-luvulla uusista yhdistyksistä poliittisia oli joka neljäs, 90-luvulla enää joka kolmaskymmenes.

Puoluesidonnaiset järjestökulttuurit romahtivat 1980-luvulla.

Sosiaaliseksi pääomaksi ymmärrettynä järjestöt siis voivat hyvin. Osallistumalla toimintaan jatkuvasti monipuolistuvalla järjestökentällä kansalaiset liittyvät verkostoihin, jotka luovat keskinäistä yhteisyyden tunnetta ja luottamusta sekä toisia kansalaisia että poliittista järjestelmää kohtaan. Lisäksi järjestöissä toimiminen voi opettaa tärkeitä kansalaisuuteen kuuluvia taitoja: neuvottelemista, puheiden pitämistä, yhdessä asioiden järjestämistä ja niin edelleen.

Järjestöt mukaan poliittiseen vaikuttamiseen

Järjestöissä kehittyvä luottamus ja kansalaisaidot vaikuttavat epäsuorasti koko demokraattisen poliittisen järjestelmän hyvinvointiin. Mutta miten järjestöt voivat toimia konkreettisen poliittisen vaikuttamisen kanavina tilanteessa, jossa niiden yhteys puoluekenttään on rapautunut?

Aloitteiden tekeminen

Ensinnäkin järjestöt voivat osallistua poliittisen agendan asettamiseen nostamalla uusia aloitteita julkiseen keskusteluun. Järjestöjen verkostot voivat toimia alustana poliittiselle keskustelulle, joka välittyy julkisuuden kautta myös päätöksentekijöiden korviin. Julkisuuskynnyksen ylittäminen vaatii usein myös salonkikelpoisten valtavirtajärjestöjen kaihtamia toimintakeinoja, kuten mielenosoituksia ja muita julkisuustempauksia. Tällaisellekin kansalaistoiminnalle on demokratiassa oltava tilaa.

Lausunnot ja kuulemiset

Toiseksi järjestöt voivat osallistua päätösten valmisteluun tuomalla kansalaisten näkemyksiä esiin erilaisten lausunto- ja kuulemismenettelyjen kautta. Tutkimukset osoittavat, että järjestöjen rooli tällaisissa menettelyissä ei ole (kenties kolmikantaa lukuun ottamatta) ollut niin vahva kuin yleinen käsitys Suomesta järjestöjen maana antaisi ymmärtää. Kyselyissä järjestöt ilmoittavat, että niillä olisi tällä saralla paljon enemmän tarjottavaa, jos hallinto olisi vastaanottavaisempi.

Suora osallistuminen

Kolmanneksi järjestöt voivat edesauttaa kansalaisten suoraa demokraattista osallistumista. Olisikin pyrittävä luomaan uusia järjestelyjä, joiden kautta kansalaiset voisivat suoraan ja järjestöjen kautta ottaa osaa valmistelun lisäksi myös poliittisten päätösten tekemiseen ja toimeenpanoon. Maailmalta on olemassa lukuisia esimerkkejä onnistuneista paikallisista ja kansalaisten arkielämään kiinteästi sidoksissa olevista osallistavan demokratian hankkeista.

Malleiksi kehittämistyölle Suomessa kelpaisivat esimerkiksi Brasiliassa kehitetty järjestelmä, jossa hyödynnetään kaupunkiparlamentteja ja osallistavaa budjetointia, tai Intian Keralassa käytetyt tavat osallistaa kyläläisiä paikallisten kehityssuunnitelmien muotoiluun. Chicagon koulujärjestelmässä oppilaiden vanhemmat on puolestaan otettu mukaan päättämään koulujen budjeteista, henkilökuntavalinnoista ja opetusohjelmasta.

Sisältö pohjautuu Tuomas Ylä-Anttilan artikkeliin ”Kansalaisjärjestöt kukoistavat – mutta mikä on niiden poliittinen merkitys?” joka julkaistiin Kansalaisyhteiskunnan verkkolehdessä 8.12.2006.

Lue lisää: