Osallisuuden moninaisuus

Osallisuuden käsitettä käytetään paljon eri yhteyksissä ja määritellään monin tavoin. Eri määritelmien ydinajatuksista voi tiivistää kuvauksen osallisuuden toteutumisesta ihmisen ja yhteisön välisessä suhteessa: Osallisuus edellyttää mahdollisuuksia olla osana yhteisöä ja mukana sen toiminnassa. Se kehittyy vuorovaikutuksessa, kun ihminen osallistuu yhteisön elämään itselleen mielekkäillä tavoilla. Kokemusten ja ajatusten jakaminen vahvistaa yhteisön jäsenten välisiä suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi tärkeää on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja vaikuttaa yhteisön asioihin ja omiin asioihinsa yhteisön jäsenenä. Osallisuus on siis kuulumista ja vaikuttavaa osallistumista.

Osallisuuden käsitteen juuria

Osallisuus ilmestyi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun 1990-luvulla, jolloin käsitettä alettiin käyttää osallistuvan demokratian edistämiseen tähdänneessä toiminnassa. Vuonna 1997 alkaneessa Valtion hallinnon osallisuushankkeessa tavoitteena oli lisätä kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia erityisesti paikallishallinnossa. Sitä seuranneessa Nuorten osallisuushankkeessa pyrittiin kehittämään rakenteita ja käytäntöjä lasten ja nuorten kuulemiseksi eri toimintaympäristöissä.

Hankkeissa osallisuuden käsite haluttiin pitää avoimena erilaisille tulkinnoille. Niinpä uusien vaikuttamiskanavien lisäksi osallisuushankkeiden puitteissa kehitettiin toimintaa myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Osallisuuden käsitteen on sittemmin tunnistettu liittyvän kahteen osittain erilliseen yhteiskunnalliseen prosessiin: Yhtäältä huoli kansalaisten poliittisesta passivoitumisesta on johtanut pyrkimyksiin edistää demokratian, kansalaisoikeuksien ja lapsen oikeuksien toteutumista osallisuutta vahvistamalla. Toisaalta osallisuuden edistäminen on yhdistetty köyhyyden ja eriarvoisuuden lievittämisen tavoitteisiin, jolloin osallisuus nähdään osattomuuden vastavoimaksi.

Osallisuus poliittisena käsitteenä ja ilmiönä

Osallisuus poliittisena käsitteenä viittaa mahdollisuuksiin esittää mielipiteensä, tulla kuulluksi ja vaikuttaa sekä omissa että yhteisissä asioissa. Lasten ja nuorten poliittista osallisuutta edistetään nykyään monin tavoin kiinnittämällä huomiota heidän vaikuttamismahdollisuuksiinsa omissa arkiympäristöissään: päiväkodissa, koulussa, nuorisotilalla ja kotikunnassa. Tähän liittyen on jo vuosien ajan kehitetty lapsiparlamentteja, nuorisovaltuustoja, oppilaskuntien toimintaa ja erilaisia verkko-osallistumisen mahdollisuuksia. Myös esimerkiksi lastensuojelulakiin on kirjattu lapsen oikeus mielipiteen muodostamiseen ja sen kuulemiseen itseään koskevissa päätöksissä.

Osallisuus poliittisena käsitteenä viittaa mahdollisuuksiin esittää mielipiteensä, tulla kuulluksi ja vaikuttaa sekä omissa että yhteisissä asioissa.

Poliittisen osallisuuden kehittämisessä ja arvioimisessa käytetään erilaisia porrasmalleja. Niillä kuvataan osallistumisen moninaisia tapoja, osallistumista tukevia toimenpiteitä ja vaikuttavan osallistumisen edellytyksiä. Yleisesti poliittisen osallisuuden toteutumisen edellytyksenä korostetaan todellista vallan ja vastuun jakamista sekä yhteistä toimintaa, johon osallistuminen on vapaaehtoista ja johon voi saada tukea.

Osallisuus sosiaalisena käsitteenä ja ilmiönä

Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisemiseen liittyvä osallisuuden käsite painottaa poliittisen sijaan sosiaalista osallistumista. Osallisuus on johonkin kuulumista ja osallisuuden puute ulkopuolisuutta. Nämä toteutuvat paitsi yhteisöissä myös ihmisen suhteessa yhteiskuntaan. Yhteiskunnan keskeisten toimintajärjestelmien kuten koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle joutuminen saa aikaan osattomuutta. Se on jäämistä paitsi hyvinvoinnin ja oman elämän rakentamisen mahdollisuuksista, joita yhteiskunnan tulisi jäsenilleen tarjota.

Sosiaalisen osallisuuden edistämisessä on siis kyse merkityksellisten sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan toimintajärjestelmiin kiinnittymisen vahvistamisesta.

Sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen ehkäisee ja lievittää osattomuutta. Syrjäytymisen ehkäisemiseen keskittyvässä osallisuustoiminnassa on pyritty ehkäisemään erityisesti nuorten koulutuksesta ja työelämästä syrjäytymistä. Osallisuuden edistäminen voi olla myös sosiaalisen ja kulttuurisen syrjäytymisen ehkäisemistä. Se tarkoittaa vertaissuhteiden muodostamisen, ryhmiin liittymisen ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen tukemista. Sosiaalisen osallisuuden edistämisessä on siis kyse merkityksellisten sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan toimintajärjestelmiin kiinnittymisen vahvistamisesta.

Poliittinen ja sosiaalinen kietoutuvat yhteen

Käytännössä sosiaalisen ja poliittisen osallisuuden edistäminen kietoutuvat usein yhteen. Esimerkiksi päiväkodissa voidaan edistää lasten osallisuutta osana arjen toimintaa kiinnittämällä huomiota siihen, että kaikki pääsevät mukaan leikkiin ja saavat kokea hyväksyntää vertaissuhteissa, sekä luomalla tilanteita, joissa päätetään leikistä yhdessä. Sosiaalinen osallisuus vahvistuu, kun kaikki tuntevat olevansa merkityksellisiä yhteisön jäseniä eikä kukaan jää ulkopuolelle. Poliittista osallisuutta edistävät kokemukset siitä, että kaikki voivat osallistua keskusteluun, kertoa toiveensa ja kokea tulleensa kuulluiksi päätöksenteossa.

Sosiaalisen osallisuuden vahvistuminen mahdollistaa poliittisen osallistumisen.

Syrjäytymisvaarassa olevan nuoren sosiaalisten suhteiden ja koulutukseen kiinnittymisen tukeminen puolestaan voivat johtaa kiinnostuksen heräämiseen paitsi omaan elämään vaikuttamista myös yleisempää nuorten asioihin vaikuttamista kohtaan. Sosiaalisen osallisuuden vahvistuminen mahdollistaa poliittisen osallistumisen.

Sosiaalinen ja poliittinen osallisuus voidaan siis ymmärtää ihmisen ja yhteisöjen sekä ihmisen ja yhteiskunnan välisissä suhteissa toteutuvana prosessina. Parhaimmillaan se voi olla kehämäinen jatkumo sosiaalisesta kuulumisesta poliittiseen vaikuttamiseen, joka puolestaan vahvistaa kuulumisen ja merkityksellisyyden tunteita.

Lue lisää: