Demokratiakasvatus ehkäisee polarisaatiota
Nykyään puhutaan usein politiikan polarisoitumisesta, jolla tarkoitetaan politiikan keskittymistä ideologisiin ääripäihin, sekä keskustelukulttuurin kärjistymistä. Miten kasvatus ja koulutus voisivat valmistaa lapsia ja nuoria polarisaation haasteisiin ja millainen muutosvoima kasvatuksella on suhteessa demokraattiseen kulttuuriin?
Oppiminen
Poliittinen polarisoituminen on haitallista monesta eri syystä. Vaikeista poliittisista kysymyksistä esimerkiksi ilmastoon tai rokotteisiin liittyen on tullut identiteettikysymyksiä, mikä vaikeuttaa kompromissien ja yhteisymmärryksen saavuttamista.
Tutkimuksissa poliittisen polarisaation onkin todettu usein johtavan tärkeiden poliittisten päätösten vaarantumiseen. Polarisaatio myös rapauttaa kansalaisten uskoa demokraattisiin instituutioihin sekä toisiin kansalaisiin. Jos polarisaatio on kytköksissä autoritäärisen hallintotavan vahvistumiseen, voi siitä muodostua uhka oikeusvaltiolle ja etenkin yhteiskunnan haavoittuvimmille jäsenille.
Lasten ja nuorten on tärkeää oppia moninäkökulmaisuutta eli opetella kuuntelemaan, ymmärtämään ja tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä erilaisista näkökulmista käsin.
Polarisaatio näyttäytyy uhkaavana kehityskulkuna, joka liittyy laajempaan demokratian kriisiytymiseen. Vaikka polarisaatio onkin monisyinen ilmiö, johon ei voida vastata yksinomaan kasvatuksen ja koulutuksen keinoin, liittyy kasvatukseen kuitenkin merkittävä muutospotentiaali. Tästä syystä lasten ja nuorten parissa työskentelevien on tärkeää ymmärtää, miten lapsia ja nuoria voitaisiin valmistaa kohtaamaan polarisaatioon liittyviä haasteita ja miten he voisivat osallistua demokraattisen kulttuurin muuttamiseen.
Seuraavassa esittelen joitakin näkökulmia, joita olisi hyvä huomioida demokratiakasvatuksessa:
Dialogisuuden ja moninäkökulmaisuuden vahvistaminen
Lasten ja nuorten on tärkeää oppia moninäkökulmaisuutta eli opetella kuuntelemaan, ymmärtämään ja tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä erilaisista näkökulmista käsin. Kun hahmotetaan, että etenkin poliittisiin ja eettisiin kysymyksiin on olemassa erilaisia ja toisiaan poissulkemattomia näkemyksiä, on mahdollista suhtautua esitettyihin näkökulmiin suhteellisina ja välttää polarisoitumiselle ominaista kiinnittymistä yhteen totuuteen tai ajautumista tiedollisiin ja aatteellisiin ”kupliin”.
Erimielisyyden sietäminen ja kyky kompromisseihin
Moninäkökulmaisuuteen kytkeytyy läheisesti kyky sietää erimielisyyttä ja siihen liittyviä tunteita, sekä kyky tuntea empatiaa myös niitä kohtaan, jotka omaavat omasta poikkeavia näkemyksiä ja katsomuksia. Näiden taitojen kehittymiseksi on välttämätöntä, että keskustelua lasten ja nuorten kanssa käydään myös vaikeista ja kiistanalaisista aiheista.
Keskusteluilmapiiri, jossa joistakin kysymyksistä vaietaan tai niiden käsittely kielletään, estää lapsia ja nuoria oppimasta rakentavaa suhtautumista erimielisyyttä aiheuttaviin kysymyksiin ja niiden ratkaisemiseen.
Tasa-arvoisten oikeuksien kunnioittaminen
Moninäkökulmaisuus ja erimielisyyden salliminen ja sietäminen eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö demokraattisella keskustelulla olisi rajoja. Lasten ja nuorten on hyvä ymmärtää muun muassa ihmisoikeuksien, kuten ruumiillisen koskemattomuuden, syrjimättömyyden ja muiden perusoikeuksien velvoittava luonne sekä merkitys demokraattiselle politiikalle ja päätöksenteolle.
Demokratioissa ei lähtökohtaisesti voida edistää päätöksiä tai lakeja, jotka loukkaavat yksilöiden tai ryhmien perusoikeuksia tai turvallisuutta. Siksi esimerkiksi rasismia tai tutkitun tiedon kanssa vahvasti ristiriidassa olevia näkemyksiä ei voida ongelmitta hyväksyä osaksi demokratian moniäänisyyttä.
Lue tämän numeron muut jutut ja kuuntele uusi Kansalaiskorva-podcast
Podcast: Joutsenon opisto ekososiaalisen sivistyksen toteuttajana
Järjestöillä on edessään oppimisen vuosikymmen
Uudistavalla oppimisella kohti järjestöjen hyvinvointia
Dokumenttielokuva herättelee oman vaikuttamisen polun löytämiseen