Verkkoon kadonneet, järjestötyön löytämät
Hikikomoriksi tai komeroituneeksi kutsutaan henkilöä, joka viettää vasten tahtoaan valtaojan ajastaan yksin kotonaan ja jolla on toive tilanteen muuttumisesta. Kuinka komeroituneita voidaan tavoittaa järjestötoiminnalla?
Osallisuus
Setlementti Tampereen hanketyöntekijät Ville Manninen ja Ville Asikainen ovat luvanneet kertoa kokemuksistaan hikikomoreiden kohtaamistyössä. He kuitenkin kieltäytyvät valokuvan ottamisesta ulkona kevätaurinkoisessa Hämeenpuistossa.
– Teemme työtä komeroituneiden kanssa, jotka sananmukaisesti viettävät valtaosan ajastaan sisällä kodeissaan ja täyttävät inhimillisiä perustarpeita pääosin internetissä, Asikainen perustelee.
Hikikomori-ilmiön laajudesta on tietoa vain Japanista, jossa sen arvioidaan koskettavan 1,2 % väestöstä: kaikkia sukupuolia ja ikäluokkia, sekä erilaisissa sosioekonomisessa asemassa olevia ihmisiä. Setlementti Tampereen Verkkoon kadonneet -hankkeen osallistujat ovat työikäisiä, 20–50-vuotiaita, ympäri Suomea asuvia henkilöitä. Monen eristäytyneen ihmisen elämänhistoriassa on periytyneitä ja, tai, kasautuneita haasteita, sekä kokemuksia siitä, etteivät he ole saaneet apua olla silloin, kun sitä on kipeimmin tarvittu. Hikikomorit kokevat myös usein sosiaalista ahdistusta sekä häpeää ja toivottomuutta tilanteestaan.
Komeroituminen on selviytymiskeino ihmisille, jotka kokevat äärimmäistä sopimattomuutta yhteiskuntaan.
Hikikomori-ilmiö on nimetty Japanissa, jossa aihetta on tutkittu jo yli 30 vuotta. Japanissa hikikomoriksi kutsutaan henkilöä, joka on ollut kotinsa vankina vähintään kuusi kuukautta. Ilmiöön liittyy vahva häpeän kulttuuri, kun komeroitunutta perheenjäsentä yritetään piilottaa yhteiskunnalta. Internetin kautta saatavat palvelut sekä auttavat komeroitunutta että mahdollistavat eristäytymisen.
Hikikomori- ja incel-ilmiöissä on samankaltaisuutta. Voidaan kuitenkin ajatella, että hikikomorit kääntyvät ilmaisussaan pikemmin sisäänpäin siinä missä incelit purkavat ahdistuneisuuttaan ja vihaansa ulkopuolisiin ryhmiin, kuten naisiin.
Avointa demokratiaa verkkoyhteisössä
Verkkoon kadonneet -hankkeen Discord-kanava on tavoittanut komeroituneita henkilöitä verkkoyhteisöön, joka tarjoaa päivittäistä, ohjattua toimintaa. Yhteisössä esimerkiksi pelataan yhdessä, siivotaan samanaikaisesti, tavataan vierailijoita, käydään mielenterveyden verkkovalmennusta ja keskustellaan. Kerran viikossa on mahdollista tavata livenä. Ville Manninen kertoo, että ohjelmasta ja hankkeen toiminnasta päätetään porukalla kuukausittaisissa heimoneuvostoissa:
– Neuvoston esityslistaa rakennetaan yhdessä, se on muokattavissa, kommentoitavissa ja täydennettävissä viikkoja ennen tapaamista. Päätöksistä äänestetään anonyymisti. Meillä hankkeen työntekijöilläkin on käytössä vain yhdet äänet, emme tee päätöksiä yli yhteisön.
Avoimen demokratian toimintatapojen mukaan heimoneuvoston tapaamisista tehdään aina myös muistiot, jotta kukaan ei jää tiedon ja yhdessä päättävän yhteisön ulkopuolelle.
– Yhteiskunnallinen osallistumisen kokemus tuodaan näin komeroon. Pyrimme vahvistamaan ihmisten elämänlaatua komerossa sieltä ulos hoputtamisen sijaan, Manninen tiivistää.
Osallistumisen kolme tasoa
Hankkeessa osallisuutta hahmotellaan osallistumisen kolmen tason kautta. Matalan kynnyksen osallistuminen on helpointa, esimerkiksi dokumentin katsomista tai pelailua verkkoyhteisössä. Yhteisöllisyyttä vaativaa osallistumista taas ovat esimerkiksi heimoneuvoston kokouksiin osallistuminen ja luovuutta ja heittäytymistä vaativat pelit. Osallistumisen haastavimmalla tasolla vaaditaan luottamusta. Sitä kysytään, kun osallistujat jakavat kokemuksiaan esimerkiksi valmennuksissa ja mielenterveyshetkissä.
Verkkopeleissä vetreytetyt sosiaaliset taidot siirtyvät muualle elämään ja mahdollistavat uusia vuorovaikutustilanteita, joissa komeroitunut voi tulla näkyväksi.
Ville Manninen vakuuttaa, että esimerkiksi pelitoiminta on ihan muuta kuin puuhastelua. Siinä opitaan ja vetreytetään komerossa ruostuneita yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Taidot siirtyvät muualle elämään ja mahdollistavat uusia vuorovaikutustilanteita, joissa komeroitunut voi tulla näkyväksi. Toivon herättäminen onkin Mannisen mukaan hankkeen tärkein tavoite:
– Kun elämä komerossa ei ole pelkkää selviytymistä ja voi ajatella yhä enemmän muuta, voi syntyä paineettomia tilaisuuksia suunnata kohti kodin ulkopuolista elämää.
Lue lisää:
Setlementti Tampere, Verkkoon kadonneet -hanke
Sosiaalisen vetäytymisen tutkimusryhmä (hikikomori-ilmiö Suomessa)
Kansalaisyhteiskunta: Avoin demokratia tuo uusia ääniä yhdistyksiin
