Kuuluuko kaupunki kaikille?
Katulehtien tehtävä on muuttaa maailmaa, hyvin konkreettisesti. Ne antavat mahdollisuuden työhön heille, joille ei ole muuta tarjolla. Useat katulehdet antavat myös äänen tarinoille, jotka muuten jäisivät kertomatta.
Demokratia
Ketä haastatellaan, keitä näkyy kuvissa? Nämä ovat hyviä kysymyksiä, jos haluaa lukea päivän uutisia vastahankaan. Aika usein kuvassa tai kertojana on keskiluokkainen ääni: henkilö, jolla on työtä ja tilaisuuksia. Toimittaja Oskari Onninen kirjoitti tammikuussa 2024 Suomen Kuvalehteen puhuttelevan kolumnin median välittämästä surupornosta: se on tapa kurkata sinne toiselle puolelle, jossa ei mene hyvin.
Katulehtien tarina alkoi noin 30 vuotta sitten Yhdysvalloissa ja pian perään Britanniassa. Meille tunnetuin lehti on varmastikin Lontoon kaduilta tuttu Big Issue, jonka nimellä katulehtiä myydään koko Britanniassa, Australiassa ja esimerkiksi Japanissa. Useassa maassa lehden myyjät ovat asunnottomia tai asunnottomuutta kokeneita. Helsingissä aloitti Iso Numero vuonna 2011 vastaiskuksi kaupungissa silloin suunnitellulle kerjäämiskiellolle.
Roheessa myyntityön kynnys on matalalla
Yksi katulehtimaailmaan tuoreimmista tarinoista on vuonna 2022 aloittanut tamperelainen katulehti Rohee. Kaikille katulehdille yhteistä on se, että niitä saa myydä kuka tahansa rahaa tarvitseva ja myyjä saa kansihinnasta vähintään puolet. Roheeta myydään kympillä, myyjät ostavat lehden etukäteen vitosella. Ensimmäiset viisi lehteä saa ilmaiseksi, jolloin omaa rahaa ei tarvita alkuun pääsemiseksi lainkaan. Työ pyritään tekemään mahdollisimman kynnyksettömäksi. Katulehtien ideologiaan kuuluu se, että tarkoitus on tarjota mahdollisuus kenelle tahansa.
Kaikille katulehdille yhteistä on se, että niitä saa myydä kuka tahansa rahaa tarvitseva ja myyjä saa kansihinnasta vähintään puolet. Roheeta myydään kympillä, myyjät ostavat lehden etukäteen vitosella.
Sisältöjensä osalta katulehdet vaihtelevat. Osaa tehdään pelkästään ammattitoimituksena, osassa lehden sisältöihin vaikuttavat myyjät ja muut ei-ammattilaiset. Lehdet voivat olla järjestöjen vapaaehtoisvoimin tekemiä tai niiden tekemisestä maksetaan ammattimaisia palkkioita.
Surupornon sijaan ratkaisuehdotuksia
Roheelle tehtävä on alusta saakka ollut selvä: jos haluamme tehdä pirkanmaalaisia puhuttelevia sisältöjä, tekijöiden täytyy löytyä läheltä. Olen kutsunut Roheen tekijöiksi ihmisiä, joilla on jotain sanottavaa, mutta ei väylää kertoa ajatuksistaan. Meillä on ammattieditoijat ja -oikolukijat, joten lopputulos on ammattimaista ja uskottavaa. Aloittelevia kirjoittajia ohjataan ja opastetaan ja joskus puolet jutusta tehdään toimituksessa. Jutuista maksetaan palkkiot.
Roheessakin ilmiöt tarvitsevat kasvot, mutta ne voivat olla toimivan yksilön, joka ei tarjoa pelkkää kurkistusta elämänsä suruun vaan aktiivisesti haastaa ajattelemaan ja kyseenalaistaa yhteiskunnan rakenteita.
Yksi Roheen tavoitteista on aktiivisesti välttää surupornoa, vaikken ennen tammikuuta tiennyt ilmiölle tätä nimeä. Vaikka Roheessakin käsittellään yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta – kuten asunnottomuutta, ruokajonoja, terapian esteitä tai mielenterveyspalvelujen saatavuutta – puhujiksi tai kirjoittajiksi koetetaan löytää kokijoita, joilla olisi ensikäden ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.
Kukin katulehti tekee sisältöjen osalta omia valintojaan, mutta ajattelen, että liikkeenä katulehdet pyrkivät tekemään tiedonvälitystä hieman eri kulmasta kuin suuret päivälehdet. Roheessakin ilmiöt tarvitsevat kasvot, mutta ne voivat olla toimivan yksilön, joka ei tarjoa pelkkää kurkistusta elämänsä suruun vaan aktiivisesti haastaa ajattelemaan ja kyseenalaistaa yhteiskunnan rakenteita.
