Osallisuus sosiaalipedagogisin silmin

Sosiaalipedagogisesta näkökulmasta tarkasteluna osallisuudessa yhdistyvät sen poliittinen ja sosiaalinen merkitys. Osallisuus toteutuu ihmisen ja yhteisön sekä ihmisen ja yhteiskunnan välisessä suhteessa, kun ihminen on osa, toimii osana ja kokee olevansa osa yhteisöä tai yhteiskuntaa. Osallisuuden toteutumiseksi tarvitaan siis yhteisö, johon kuulua ja joka hyväksyy jäsenekseen. Tarvitaan mahdollisuuksia osallistua yhteisön elämään, vaikuttaa ja tulla huomioiduksi yhteisön toiminnassa. Lisäksi tarvitaan kuulumisen ja osallistumisen tuottamaa tunnetta siitä, että on itse yhteisön merkityksellinen jäsen ja että muut jäsenet ovat itselle merkityksellisiä. Osallisuus toteutuu siis kuulumisen ja osallistumisen yhdistyessä kokemukseksi yhteenkuuluvuudesta sekä omasta arvosta ja toiminnan mahdollisuuksista osana yhteisöä.

Yhteinen toiminta ja vastavuoroinen kunnioitus osallisuuden perustoina

Osallisuuden toteutuminen on mahdollista toiminnassa, joka on vuorovaikutuksellista, yhteistoiminnallista ja prosessimaista. Tärkeää on vuorovaikutus, jossa yhteisön jäsenet voivat jakaa kokemuksia ja ajatuksia, etsiä jaettua ymmärrystä ja tunnistaa yhteisiä tavoitteita. Jokaisella osallistujalla tulee olla mahdollisuuksia kertoa oma näkemyksensä ja osallistua päätösten tekemiseen. Yhtä tärkeää on mahdollisuus konkreettisesti tehdä asioita yhdessä muiden kanssa, toteuttaa tehtyjä päätöksiä ja arvioida aikaansaannoksia sekä reflektoida toiminnassa saatuja kokemuksia.

Pitkäkestoinen prosessimainen osallistuminen yhteiseen toimintaan on perusta sille, että osallistujille kehittyy tunne yhteisyydestä ja omasta merkityksestä yhteisössä. Lisäksi se on perusta tietoisuudelle omista ja yhteisistä mahdollisuuksista vaikuttaa ja saada aikaan muutoksia. Siten osallisuuden toteutuminen mahdollistaa myös toimijuuden vahvistumisen.

Yhteisön tulee antaa jäsenilleen tilaa, jotta jokainen voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi yhteisössä omana itsenään.

Osallisuus ei kuitenkaan edellytä aktiivista osallistumista, vaan se voi kehittyä myös yhdessä olemisesta. Ratkaisevaa on yhteisön ja sen jäsenten välisissä suhteissa toteutuva vastavuoroinen kunnioitus, joka mahdollistaa jokaiselle yhteisön jäsenelle omanlaisensa tavan elää yhdessä muiden kanssa. Yhteisön tulee antaa jäsenilleen tilaa, jotta jokainen voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi yhteisössä omana itsenään. Tähän liittyy jokaisen yhteisön jäsenen vastavuoroinen velvollisuus hyväksyä muut osaksi yhteisöä. Kuulumisen ja sen pohjalta osallisuuden tunne syntyy vuorovaikutuksessa, joka on kaikkia mukana olevia arvostavaa ja ymmärtämään pyrkivää, vastavuoroista, erilaisia näkökulmia sallivaa ja niistä ammentavaa.

Osallisuutta syntyy synnyttämättäkin

Näin ymmärrettynä osallisuus on jotain, mitä voi ja kannattaa edistää arjen yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Osallisuuden toteutuminen ei kuitenkaan ole riippuvaista erityisistä osallisuusrakenteista ja -käytännöistä. Osallisuus voi toteutua myös itsestään, ilman pyrkimyksiä edistää tai rakentaa sitä.

Osallisuus ei tarvitse lupaa tai hankerahoitusta kehittyäkseen.

Osallisuudella on monia sellaisia luonnollisia muotoja, joita kenenkään ei tarvitse erityisesti mahdollistaa. Usein yhteisön jäsen kasvaa osallisuuteen elämällä ja toimimalla yhteisön jäsenenä. Sosiaalinen osallisuus voi toteutua luonnostaan kaveriporukassa ja poliittinen osallisuus rakentua omaehtoisessa ruohonjuuritason kansalaistoiminnassa. Osallisuus ei tarvitse lupaa tai hankerahoitusta kehittyäkseen. Valmiina annetut osallisuuden rakenteet voivat itse asiassa myös rajoittaa toiminnan mahdollisuuksia määrittelemällä vain tietynlaisen osallistumisen toivottavaksi, jolloin annettua järjestystä haastavalle kriittiselle toiminnalle ei ole tilaa.

Osallisuuden tukemista tarvitaan

Erityiset osallisuutta turvaavat rakenteet tai sen vahvistamiseen pyrkivät toimenpiteet ovat kuitenkin usein tarpeen. Näin on sellaisissa toimintaympäristöissä tai tilanteissa, joissa osallisuuden toteutumiselle on esimerkiksi puutteellisista toimintamahdollisuuksista tai jäykistä ajattelutavoista johtuvia esteitä.

Aikuisten ehdoilla toimivissa organisaatioissa lasten ja nuorten ajatusten saaminen esiin voi edellyttää erityisiä osallisuuskäytäntöjä. Suomen kielellä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa voi olla tarpeen kiinnittää erityistä huomiota maahanmuuttajataustaisen osallistujan mahdollisuuksiin ilmaista itseään ja muodostaa sosiaalisia suhteita. On myös erilaisin tavoin erityisiä elämäntilanteita, joissa luonnolliset osallisuuden mahdollisuudet ovat siinä määrin heikentyneet, että tarvitaan tukea osallisuuden toteutumisen turvaamiseksi.

Osallisuuden edistäminen on demokraattisen yhteiskunnan toimintaedellytysten vahvistamista.

Tunne johonkin kuulumisesta ja tietoisuus mahdollisuuksista osallistua itselle luonnollisella tavalla ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnin ja mielekkään elämän rakennusaineita. Osallisuuden tukeminen tarkoittaa yhteiskunnan jäsenten toimintamahdollisuuksien turvaamista. Se tarkoittaa yhteiskunnassa olemassa olevien hyvän elämän resurssien jakautumisesta huolehtimista niin, että jokainen yhteiskunnan jäsen pääsee niistä osalliseksi. Lisäksi se on vallan ja vastuun jakamista arjen ympäristöissä niille, jotka siellä toimivat. Osallisuuden edistäminen on demokraattisen yhteiskunnan toimintaedellytysten vahvistamista.

Lue lisää: