Siirry sisältöön
Tietopankki
Leena Kurki

Kun ihmisestä tulee kansalainen

Kun ihmisestä tulee kansalainen, hän oppii toimimaan luovasti, ajattelemaan kriittisesti ja vaikuttamaan omaan elämäänsä.

On muodikasta puhua kansalaisuudesta. Keskustellaan äänestyskäyttäytymisestä ja kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Kansalaisuus on kuitenkin näitä syvempi ja laajempi asia. 

Peruskysymys on se, mitä kansalaisuus merkitsee suhteessa ihmisyyteen. Millainen olisi kansalainen, joka toiminnallaan edistäisi yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä? 

Kansalaiseksi kasvaminen tapahtuu kolmella alueella

Monet 1800-luvun lopun yhteiskunnalliset liikkeet jakoivat pedagogisen näkemyksen, jonka tavoitteena oli kasvu hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi. Ymmärrettiin, että yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän välisistään suhteista. 

Kasvussaan täydeksi kansalaiseksi ihmisen katsottiin tarvitsevan kasvatuksellista, sosiaalista ja kulttuurista tukea. 

Kasvatuksellisen toiminnan avulla tavoitellaan persoonan kehittymistä. Pyritään pääsemään eroon jäykistä asenteista ja kehittämään kriittistä ajattelua. Tiedostetaan oma vastuu. Kulttuurisen toiminnan tavoitteena on ihmisen luovuuden ja monipuolisen ilmaisun kehittyminen. 

Sosiaalinen toiminta keskittyy ryhmään ja yhteisöön. Avainasemassa on ihmisen monipuolinen osallistuminen oman arkipäivänsä ”luomiseen”. Hän integroituu yhteisöön ja yhteiskuntaan, ja pyrkii yhdessä toisten kanssa muuttamaan niitä inhimillisempään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Kansalaisuuteen kasvaminen on aina yhteisöllistä

Kansalaiseksi kasvaminen lähtee siis aina yksilöstä, ainutkertaisesta ja arvokkaasta persoonasta, hänen kokemuksistaan ja kasvustaan omassa arkipäivässään. Se lähtee liikkeelle ihmisen tietoisuudesta, hänen tavastaan ajatella, tuntea ja toimia omassa sosiaalisessa todellisuudessaan eli päivittäisessä elämässään. 

Ihminen jakaa arkipäivänsä kuitenkin aina toisten ihmisten, yhtä arvokkaiden persoonien kanssa. Siksi kansalaisuuteen kasvamisessa on aina vahva yhteisöllinen pohjavire. 

Demokratia ei ole yhtä kuin äänestäminen

Syvä ymmärrys kansalaisuudesta muuttaa myös käsitystämme demokratiasta. Liian usein demokratia ymmärretään lähes pelkäksi äänestyskäyttäytymiseksi. Äänestäminen toki kuuluu demokratiaan, mutta aito demokratia ei jää siihen. 

Syvä ymmärrys kansalaisuudesta muuttaa käsitystämme demokratiasta.

Demokratia toteutuu, kun ihmiset voivat yhdessä vapaasti rakentaa yhteistä ”kohtaloaan” dialogin ja jakamisen hengessä. Silloin ei aina tarvitse äänestää, vaan ihmistä ja hänen tarinaansa herkistytään kuulemaan muutoinkin. 

Käytännössä tämä tarkoittaa monenlaisten byrokraattisten organisaatiomallien väljentämistä ja purkamista, sillä ne asettavat esteitä aitojen yhteisöjen syntymiselle. Niitä taas tarvitaan aidon demokratian perustaksi. Joku viisas onkin sanonut, että aitojen yhteisöjen syntyminen on aikamme suurin haaste. 

Sisältö pohjautuu Leena Kurjen tekstiin ”Ihminen ja kansalainen” joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.

Lue lisää: