Tuloksellisuuden osoittamisen paineet muokkaavat kansalais­yhteiskuntaa

Perinteisesti kansalaisyhteiskunnassa kansalaiset määrittävät itse minkälaista toimintaa ja miten he haluavat järjestää itselleen ja muille. Onko mahdollista, että rahoittajan tuloksellisuuskriteerit alkavat ohjata järjestötoiminnan kohdentamista ja toimintatapaa liikaa?

Järjestöt kaipaavat rahoittajalta ohjausta

Kuntoutussäätiön kesäkuussa 2022 julkaiseman selvityksen perusteella järjestöissä kaivataan tukea ja ohjausta rahoittajalta, mutta ohjaus ei saisi olla liian sitovaa tai yksityiskohtiin puuttuvaa. On perusteltua, että rahoittaja määrittelee rahoituksen käyttötarkoituksen ja toiminnan laatuun liittyvät reunaehdot. Jos rahoittajan ohjaus vaikuttaa toiminnan sisältöihin liiaksi, syntyy ristiriita vapaasti toimivan kansalaisyhteiskunnan periaatteiden kanssa.

Onko mahdollista, että rahoittajan tuloksellisuuskriteerit alkavat ohjata järjestötoiminnan kohdentamista ja toimintatapaa liikaa?

Selvityksen perusteella STEA:n seurannalle ja tuloksellisuudelle asettamat kriteerit ovat tiukentuneet pitkällä aikavälillä huomattavasti. Järjestöjen mukaan rahoittajan ohjeet sekä tuloksellisuusvaatimukset ovat lisänneet arviointiosaamista, mutta myös vaikuttaneet heidän autonomiaansa. Järjestöjen edustajat toivat esiin, että tuloksellisuusvaatimukset voivat ohjata järjestöjä kohdentamaan toimintaa sellaisiin toimintoihin, joissa tuloksellisuus saadaan parhaiten esiin sen sijaan, että toimintaa tehtäisiin tarvelähtöisesti.

Arvioinnin ja seurannan tärkeys ymmärretään hyvin järjestöissä, ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Oppimisprosessin tueksi kaivataankin vuoropuhelua rahoittajan kanssa.

Onko rahoitus kaikkien järjestöjen ulottuvilla?

On hyvä huomata, että kyky toimia tuloksellisesti, kyky arvioida toimintaa ja kyky osoittaa tuloksellisuutta eivät ole samoja asioita. Seurannalle ja tuloksellisuudelle asetetut kriteerit saattavat rajata avustuksen hakijoiden ulkopuolelle sellaisia, joiden toiminta olisi yhteiskunnallisesti tärkeää.

Arviointiosaamisen vaatimukset näyttäisivät suosivan tällä hetkellä kokeneiden arviointiosaajien ja arviointiin resursoimaan pystyvien järjestöjen toimintaa. Joskus järjestöissä joudutaan tasapainottelemaan resurssien kohdentamisessa ydintehtävän sekä arviointityön välillä.

Yhä suurempi määrä avustusta on siis jakautunut yhä pienemmälle määrälle järjestöjä.

STEA:n avustustoimintaa kuvaavia tilastoja tarkastellessa nähdään, että avustusta hakevien järjestöjen määrä on vähentynyt vuosina 2000–2022. Vuonna 2000 avustusta hakeneita järjestöjä oli yhteensä 1799, vuonna 2022 hakijoita oli enää 1009. Myönnettyjen avustusten kokonaisarvo sen sijaan on samalla jaksolla kasvanut noin 234 miljoonasta eurosta 362 miljoonaan euroon. Yhä suurempi määrä avustusta on siis jakautunut yhä pienemmälle määrälle järjestöjä tällä ajanjaksolla. Syitä tälle kehitykselle olisi hyvä selvittää.

Miltä näyttää järjestöjen tulevaisuus?

Järjestöillä on keskeinen rooli yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajana, eri kohderyhmien edunvalvojina ja osallisuuden edistäjinä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus on siirtymässä valtion budjettiin ja järjestöjen toimintaan kohdistuu yhä suurempia mahdollisuuksia ja odotuksia. Toimintaa ja sen rahoitusta tulevat myös muokkaamaan käynnissä oleva valtionavustusuudistus ja hyvinvointialueiden toiminnan aloitus. Muutosten edessä vuoropuhelu arviointivaatimuksista on tärkeää. Järjestöjen yhteiskunnallisen roolin tunnustaminen ja rahoituksen vakiinnuttaminen on osa tätä keskustelua.

Kirjoittajat ovat Järjestöjen arvioinnin ja seurannan kehitys -selvitystyön tekijöitä. Selvityksessä tarkasteltiin STEA-rahoitteisten järjestöjen arviointivalmiuksia sekä RAY- ja STEA-seurannan kehitystä vuosina 1995–2022.