Millaiseen tarinaan teillä pääsee mukaan?

Järjestötyö perustuu kansalaisaktiivisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Miten saada ihmiset innostumaan ja kiinnostumaan juuri meidän toiminnastamme, kun aika on muutenkin kortilla? Voisiko viestintä tukea erottautumista?

Tarinallistamisesta puhutaan usein palveluiden yhteydessä. Wanha pappila ei ole vain rakennus, jossa on tarjolla kahvia ja pullaa, vaan hyppy 1800-luvun herrasväen elämään, jossa nautitaan ruustinnan korvapuusti kera paremman pannukahvin. Kosmetologin hoitopaketti onkin korona-aikana matka Aasiaan, jossa itämaiset hoidot, tuotteet, tuoksut ja musiikki luovat matkakuumetta lievittävän kokonaisuuden.

Tarinallisuutta voi hyödyntää myös järjestö- ja hanketyössä. Osallistujan on hauskempaa tulla kahvittelemaan Osallisuuskahveille kuin asiantuntijawebinaariin keskustelemaan osallisuudesta kunnan rakenteissa.

Tarinallistamisen idea

Tarinallistaminen on palvelumuotoilun dramatisoitu versio, jonka tavoitteena on sujuva ja mieleenpainuva, elämyksellinen osallistujakokemus. Tarinallistaminen lähtee liikkeelle tunteista ja hulluttelukin on sallittua!

Tarinallistamisen keskeisiä osia ovat organisaation ydintarina ja se, miten erilaiset toiminnot, eli eri tarinaelementit, ilmentävät ydintarinaa. Näistä muodostuu tarinaidentiteetti. Tarinassa on näyttämö (esim. tila, palvelu tai tapahtuma), hahmot, juoni ja kohdeyleisö. Tarina noudattelee draaman kaarta: se alkaa, syvenee, huipentuu, ratkeaa ja päättyy. Kokonaisvaltaisimmillaan tarina näkyy organisaatiossa kaikkialla, ja se todentuu kohtaamisissa.

Pienemmässä mittakaavassa tarinallistamista voi testata vaikka seuraavassa tapahtumassa tai koulutuksessa. Millaisen tarinaelämyksen saisit luotua perus-etäkokouksesta tai webinaarista?

VTScape-pakopelit – tarinallistamista monella tasolla

Uskon, etten ole ainoa, joka haluaa vältellä sanaa hanke, kun on tarkoitus saada ihmiset innostumaan kehittämisestä. Hanke sanana saattaa herättää negatiivisia väreitä, mutta se on kuitenkin oiva työkalu, jonka avulla toteutetaan mitä erilaisempia asioita ja kehitetään jotain uutta.

Maaseudun Sivistysliiton Hyvän mielen teot, yhteiset talkoot Kyyjärvellä ja Viitasaarella -hankkeessa (kyllä, tämä on oiva esimerkki hankenimestä!) tavoitteena oli luoda vapaaehtoisten nuorten kanssa yhteistä hyvää omalle kotipaikkakunnalle. Viitasaaren nuorten kanssa syntyi idea pakopelistä, ja koko toiminta nuorten kanssa muotoutui tarinaksi nimeltä VTScape.

Pakopeli perustuu jo itsessään tarinaan, joka viedään fyysiseen tilaan. Tilassa pelaajat ratkovat tietyssä järjestyksessä tehtäviä, avaavat lukkoja ja koodeja, jotka ohjaavat pelissä eteenpäin. Tavoitteena on ratkaista kaikki tehtävät ja päästä ulos tilasta tunnin aikana.

VTScape-nuoret loivat hankkeen aikana kaksi eri pakohuonetta. Kaupunki antoi ryhmän käyttöön tilat entisestä päiväkodista. Tarinat alkoivat syntyä tilan ja siellä olleiden huonekalujen kautta, hieman myös paikallista historiaa sivuten. VTScapen pelien esitteet ja somekanavat ilmeineen, kuvineen ja fontteineen vievät heti pelien tunnelmaan. Kun asiakas tulee pelipaikalle, hän astuu alkutarinan myötä pelin juoneen liittyvään rooliin, esimerkiksi firman likaisia salaisuuksia selvittäväksi työntekijäksi tai kadonnutta pikkutyttöä etsiväksi sukulaiseksi. Tarinan jatko selviää huoneessa.

Toisella tasolla käytimme tarinallistamista hankkeen toimenpiteiden ja tulosten viestinnässä. VTScapen nuoret olivat itse käsikirjoittamassa, toteuttamassa ja editoimassa pakopelistä kertovia videoita. Videoiden avulla pystyimme kiinnostavassa muodossa tuomaan esiin pelin, nuorten itsensä kokemukset sekä projektin ja huoneiden merkitykset asiakkaille ja koko kaupungille. Videon ulkoasu kertoo samaa tarinaa pakohuoneiden kanssa.

Lisätietoa tarinallistamisesta löytyy tarinakone.fi-sivustolta, jonka aineistoja olen siteerannut tähänkin juttuun.