Siirry sisältöön
Verkkolehti
Sanna Valtonen
Julkaistu 23.11.2020

Katko vihalta siivet

Vihapuheen pelko vähentää yhteiskunnan moniäänisyyttä ja saa toimijat sensuroimaan itseään.

Järjestötyö
Seinään liimattu juliste, jossa on teksti "Post no hate".
Kuva: John Tyson / Unsplash

Nautimme lakiin kirjatusta sananvapaudesta, mutta sillä on rajansa. Esimerkiksi politiikan kritisoiminen kuuluu demokraattiseen prosessiin, mutta ihmisten solvaaminen ei ole poliittista keskustelua. Se on vihapuhetta. Vihapuhe onkin yhteiskuntaamme luikerrellut käärme, joka viihtyy erinomaisen hyvin sosiaalisessa mediassa.

Käärmeen pelko vähentää yhteiskunnan moniäänisyyttä ja saa toimijat sensuroimaan itseään. On selvää, että kynnys yhteiskunnalliseen toimintaan nousee, kun mahdollisuus törmätä käärmeeseen kasvaa. Vihapuhe onkin tehokas hiljentäjä. 

Vihapuhe tunkeutuu työhön ja yksityiselämään

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia ajavan järjestön puheenjohtajana tiedän tarkalleen, miltä tuntuu yön pimeinä tunteina siivota järjestön Twitter-tiliä tai Facebook-seinää solvauksista. Tiedän, miten raskasta on vastata rasistisiin tivauksiin kieli keskellä suuta: provosoitumatta ja ystävällisesti, mutta järjestöni arvojen mukaisesti. Tiedän, miten vaikeaa on hillitä itsensä erityisesti rasistisen whataboutismin edessä. Tiedän senkin, miltä tuntuu, kun henkilökohtainen puhelin, sähköpostit ja Messenger täyttyvät uhkauksista, nimittelystä ja rivouksista tai miltä tuntuvat itsestä poliisille tehdyt perättömät tutkintapyynnöt.

Vihapuheella on monet kasvot, ja kaikki ne ovat rumia.

Vihapuheella on monet kasvot, ja kaikki ne ovat rumia. Kaikki viestit, jotka levittävät, yllyttävät, edistävät tai oikeuttavat vihaa uhkaavalla tai loukkaavalla tavalla ovat vihapuhetta. Dataistuneessa yhteiskunnassa sosiaalinen media mahdollistaa ihmisten häirinnän lukemattomilla tavoilla – vihapuheen lisäksi maalittaminen, uhkailu ja halventaminen on arkipäivää ja uhriksi voi joutua kuka tahansa.  

Myös ”lievemmät” muodot voivat tuntua raskailta ja kiusallisilta – verkossa voi törmätä oman organisaation työn ja viestinnän vähättelyyn tai keskustelun sivuraiteille johtavaan jankuttamiseen. Usein loukkaavia kommentteja yritetään höystää huumorilla, mutta huumorinkaan varjolla ei voi kiusata, syrjiä, uhata tai kiihottaa jotakin ryhmää vastaan. 

Vihapuheen vastustaminen on yhteiskunnallinen teko

Vihapuheessa ei ole kyse pelkistä loukkaavista sanoista, vaan siitä, miten eriarvoisuus, valtarakenteet ja ennakkoluulot tulevat näkyviksi yhteiskunnassa. Siksi vihapuhe vaikuttaa haitallisesti kaikkiin; sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaan. Siksi myös sen vastustaminen on tärkeä yhteiskunnallinen teko. Me kolmannen sektorin toimijat voimme näyttää esimerkkiä, ja olla näivettymättä vihaisen, syrjivän ja ennakkoluuloisen viestinnän edessä. Helppoa se ei ole, mutta tekemällä oppii, ja etukäteen harkitut rakenteet järjestöissä suojaavat työntekijöitä.  

Vihapuheen taltuttamiseksi on monenlaisia keinoja. On raskasta, mutta tärkeää tuoda keskusteluihin yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta edistäviä ääniä. Koska vihapuheen juuret ovat yhteiskunnan eriarvoisissa rakenteissa, valvonta ei ole aina paras tapa siihen puuttumiseen. Sen sijaan keskusteluyhteyttä edistävä sanoma ja vihapuheen ohittaminen rakentavin viestein voi vaikuttaa asenteisiin, ehkä rakenteisiinkin. Ainakin se on tapa ilmaista, ettei vihapuhetta hyväksytä meidän organisaatiomme alustoilla. Samaan aikaan on hyväksyttävä se, ettei polarisoituneessa tilanteessa välttämättä päästä keskustelemalla eteenpäin.  

Jos vihapuheelle annetaan tilaa, on vaarana, että se normalisoituu.

Jos vihapuheelle annetaan tilaa, on vaarana, että se normalisoituu. Siksi ilmiantaminen, kommentoinnin estäminen, tiukka moderointi ja rikosoikeudellinenkin puuttuminen on joskus hyvästä. Vihapuheen kriminalisoimisesta omana rikoksenaan keskustellaan, mutta jo nyt rangaistuksia voidaan langettaa esimerkiksi rikoslain 11 § 10, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, perusteella. Meidän järjestöihmisten on hyvä muistaa, että myös vihapuheen julkaisemisen salliminen on väärin.  

Itse toivon, että järjestöt saavat enemmän tukea kunnilta ja valtiolta. Vihapuheen uhrit tarvitsevat apua, mutta olisi myös tärkeää, että esimerkiksi avustusten kriteereissä sitouduttaisiin entistä selvemmin torjumaan vihapuhetta ja edistämään yhdenvertaisuutta ja moniäänisyyttä.  

Niin, oma järjestöni on nyt viisivuotias. Välillä menee jo kuukausia ilman minkäänlaisia vihapuhe-episodeja, ja kun pahimmat sopankeittäjät on onnistuttu estämään, konfrontaatiot jäävät lyhyiksi. Sinnikäs, rauhallinen ja systemaattinen työ sekä moderoinnin ja valvonnan että positiivisten, rakentavien viestien kanssa kantaa siis hedelmää. Ei näivetytä vihapuheen edessä.

Sanna Valtonen

Sanna Valtonen

puheenjohtaja, Turvapaikanhakijoiden tuki ry


Artikkeliin liittyvät asiasanat:

Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti

Lehti sisältää artikkeleita, jotka auttavat järjestötoimijoita kehittämään oman järjestönsä toimintaa ja nostavat esiin laajemmin ajankohtaisia kansalais- ja järjestötoiminnan teemoja.

Liity postituslistalle

Päätoimittaja
Anneliina Wevelsiep

Toimituskunta
Mari Tapio
Kukka-Maaria Vuorikoski

Toimitussihteeri
Riitta Liski