Kansalaisyhteiskunta vaatii vuoropuhelua myös erimielisten kanssa

Disinformaation leviämisen ehkäisemiseksi sananvapautta on rajoitettu monissa maissa, mikä on saattanut johtaa ylilyönteihin, kuten tilanteesta huolestuneiden kansalaisten epäilyttäviksi leimaamiseen myös korkean luottamuksen demokraattisissa maissa.

Monet Suomen korona-ajan viestintää arvioineet tutkijat ja viestinnän ammattilaiset ovat korostaneet moniäänisen vuorovaikutuksen merkitystä, mikä ei kaikilta osin toteutunut. Kriisinkestävyyden lisääminen hallinnollisilla viestintäkampanjoilla ei kyennyt osallistamaan syrjäytyneitä, marginaaliryhmiä tai kriittisesti viranomaisviestinään suhtautuvia kansalaisia samoille leiritulille.

Luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen säilyttäminen olisi tärkeää myös erilaisia näkökulmia esittävien kansalaisten kanssa.

Kriisiaikoina kansalaisten luottamus yhteiskunnallisiin toimijoihin, päättäjiin ja mediaan ovat koetteilla. Luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen säilyttäminen olisi kuitenkin tärkeää myös erilaisia näkökulmia esittävien kansalaisten kanssa. Tutkimuksen mukaan kansalaisten arviot esimerkiksi valtamedian suoriutumisesta yhteenkuuluvuuden edistämisessä ovat kuitenkin heikentyneet.

OECD:n suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tilaa koskeva raportti (2021) suosittelee yhdenvertaista mielipiteiden huomioon ottamista sekä laajempaa vuoropuhelua kansalaisten kanssa.

Erimielisyys voi kertoa luottamuskriisistä

Poliittinen ja ideologinen polarisaatio eli ihmisten välinen vastakkainasettelu on puhututtanut viime aikoina tutkijoita monissa maissa. Viestinnälliset jännitteet ja polarisaatio ovat ilmenneet kärjekkäinä keskusteluina esimerkiksi koronarajoitteiden ja rokotteiden hyödyistä ja haitoista. Tämä on ollut näkyvissä erityisesti sosiaalisen median julkaisualustoilla, mutta vastakkainasettelua on esiintynyt myös valtamedian sisällöissä.

Valtamediaa on arvosteltu liiallisesta viranomaisviestinnän tukemisesta, yksiäänisyydestä ja eriäviä näkemyksiä esittävien ulos sulkemisesta.

Valtamediaa on arvosteltu liiallisesta viranomaisviestinnän tukemisesta, yksiäänisyydestä ja eriäviä näkemyksiä esittävien ulos sulkemisesta. Kansalaisia vastakkain asettelevaa ja moniäänisyyttä estävää tunnedynamiikkaa ovat voineet vahvistaa valtamediassakin käytetyt ilmaisut ”rokottamattomien pandemiasta”, ”salaliittojen levittäjistä” tai ”tiedevastaisista”.

Rokote-epäröintiä tutkinut Maya Godenberg nimittää rokotteiden epäröintiä yleisen luottamuksen kriisiksi, jossa ei ole kyse esimerkiksi tiedevastaisuudesta. Godenberg kannustaa viestintäympäristössä tapahtuviin luottamusta lisääviin toimiin, jotka edistävät avoimuutta, sosiaalista vuorovaikutusta ja oikeudenmukaisuutta.

Keinoja luottamuksen lisäämiseksi kehitetään

Miten luottamusta sitten voidaan lisätä avoimuuden, vuorovaikutuksen ja oikeudenmukaisuuden keinoin? Mediatutkijat ovat ehdottaneet vastakkainasettelun purkamiseen sosiaalisesti vastuullista viestintää ja journalismia sekä dialogisia toimintatapoja. Dialogeissa tavoitteena on tasavertainen ja toisia kunnioittava keskustelu myös hankalista aiheista.

Media-alan tutkimussäätiön rahoittamassa Tampereen yliopiston Reilu media -tutkimushankkeessa käydään vuoropuhelua myös kriittisistä aiheista ja kehitetään moniäänisyyttä kunnioittavaa mediajulkisuutta toimittajien ja kansalaistoimijoiden kanssa. Hanke on muun muassa järjestänyt toimittajille ja kansalaisaktivisteille työpajoja, joiden tavoitteena on reilun median toimintamallin kehittäminen.