Siirry sisältöön
Tietopankki
Aaro Harju

Yhteisöllisyydestä on pidettävä huolta

Nykyaikaan liittyy asioita, jotka heikentävät yhteisöllisyyttä. On päättäjien vastuulla pitää huoli yhteisöjen säilymisestä.

Valitusajattelusta innostunut Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson näki jo 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, että suurin vaara demokratialle tulee yksilöiden omahyväisyydestä. Hän vaati koko elämänsä ajan, että ihmiset pitää sitouttaa omien yhteisöjensä aktiivisiksi kansalaisiksi. Näin voitiin hänen mukaansa turvata kansanvallan toteutuminen paikallisella ja valtakunnallisella tasolla.

Nykykäsityksen mukaan ihmisiä on vaikea sitouttaa. Paremmat tulokset syntyvät, kun ihmisille luodaan henkiset, toiminnalliset ja aineelliset mahdollisuudet sitoutua.

Liikkuvuus on hajottanut yhteisöjä

Yhteisöt ovat paitsi muuttaneet muotoaan myös hajonneet. Tämä vaikuttaa suoraan ihmisten kiinnostukseen paikallisyhteisöjä ja niiden yhteisiä asioita kohtaan. Työvoiman liikkuvuus ja työmatkojen pidentyminen ovat kasvattaneet etäisyyttä niiden ihmisten välillä, jotka tekevät päätöksiä ja jotka ovat niiden kohteena.

Vaarana on, että ihmiset lakkaavat toimimasta yhdessä kansalaisina ja yhteiskunta hajoaa yksilöiksi, jotka keskittyvät vain itseensä ja omiin lähipiireihinsä.

Hyvinvointivaltio vähentää aktiivisuutta

Pohjoismainen hyvinvointimalli on niin ikään vähentänyt ihmisten kansalaisaktiivisuutta. Valtion ja kuntien taloudelliset ja sosiaaliset tukiverkostot ovat passivoineet ihmisiä luomalla tunteen, että me olemme julkisten palvelujen kuluttajia ja että julkiset palvelut ovat itsestään selvyys.

Monilta ihmisiltä on hämärtynyt käsitys siitä, että julkiset palvelut ovat mahdollisia vain sen aktiivisuuden avulla, jota ihmiset osoittavat työelämässä ja muussa osallistumisessa. Palvelut rahoitetaan työstä syntyvin taloudellisin tuloksin, ja ne järjestetään kuntien toimesta, valtiollisten ja kunnallisten päättäjien tekemien valintojen pohjalta.

Yhteenkuuluvuus synnyttää uutta ajattelua

Meille on ihmisinä tärkeää, että voimme kokea kuuluvamme johonkin ja että meillä on oma yhteisöllinen identiteetti. Siksi on tärkeää vaikuttaa niihin tekijöihin, joilla vahvistetaan ihmisten yhteisöllistä identiteettiä ja tunnetta kuulumisesta johonkin. Ne eivät ole yksinomaan turvaverkko kriiseissä vaan myös eteenpäin vievä voima, innovaatioiden ja aloitteellisuuden lähde.

Poliittisilla päättäjillä ja viranhaltijoilla on vastuu siitä, että kehitetään tapoja, joilla kansalaiset voivat sitoutua omiin yhteisöihinsä. Tarvitaan ratkaisuja, joilla tuetaan ihmisiä olemaan entistä kykenevämpiä ja valmiimpia ottamaan vastuuta yhteisöjen rakentamisesta ja hyvinvoinnin luomisesta. Näin ihmiset voivat itse vaikuttaa mahdollisimman paljon omaan elämäntilanteeseensa. Tässä tarvitaan päättäjien tiivistä yhteistyötä kansalaisten ja erilaisten yhteisöjen kanssa.

Yhteisöllisyys on osa hyvää elämää

Ihmiset kokevat aitoa voimattomuutta järjestelmien edessä ja kiihtyvän muutoksen pyörteissä. Pelkkä taloudellinen kasvu ja vakaus eivät takaa, että ihmiset tuntevat olevan entistä tyytyväisempiä. Elämänlaatu koostuu monista muistakin asioista.

Yhteisöllisyyteen kytkeytyvä aktiivinen kansalaisuus, mukanaolo, osallistuminen ja vaikuttaminen ovat yksi osa kokonaisvaltaista elämänlaatua, hyvää elämää. Siksi tarvitaan aktiivisen kansalaisuuden yhteisöllistä kehittämistä ja vahvistamista.

Sisältö pohjautuu Aaro Harjun tekstiin ”Kansalaiset yhteisön jäseninä”, joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.

Lue lisää: