Ei sanelemista vaan yhdessä sopimista
Yhteisöllinen johtamistapa auttaa järjestöjen toimijoita sitoutumaan tavoitteisiin ja toimintaan.
Sen lisäksi että vapaaehtoistoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, se myös lähtee osallistujien omista näkemyksistä ja mielenkiinnon kohteista. Siksi yhdistyksen johtamisen ydinkysymys on, miten luoda toiminnalle sellaiset puitteet, joissa ihmiset kokevat voivansa toteuttaa omia päämääriään yhteistyössä muiden samanhenkisten kanssa.
Toinen tärkeä kysymys on, miten johtaa yhteistä tiedon tuottamista niin, että kaikkien osallistujien tieto ja osaaminen saadaan mukaan, kun luodaan uutta tietoa ja osaamista.
Merkitys ja tavoitteet
Vaikka yhdistyksiin liitytäänkin vapaaehtoisesti, ei kaikkien osallistujien sitoutuminen toimintaan ole itsestäänselvyys. Miten saadaan kaikki mukaan? Miten saada toimijoiden aktiivisuus ja into pysymään vahvana?
Vastauksia voi etsiä ainakin kahdesta avainkäsitteestä, merkityksestä ja tavoitteesta. Jos ihmiset kokevat tavoittelemansa asian itselleen riittävän merkittäväksi, he ryhtyvät toimeen.
Aito motivaatio ja osallisuuden tunne eivät voi olla ulkoapäin tulevan pakon sanelemia, mutta yhteisöllisen johtamisen avulla voidaan tukea ihmisen osallisuutta ryhmään ja sen tavoitteisiin. Heitä voidaan myös auttaa tulemaan tietoisiksi omista motiiveistaan ja oivaltamaan oma roolinsa onnistuneessa lopputuloksessa.
Hiljainen tieto esiin
Vaikka kullakin jäsenellä on myös omat tavoitteensa, sitoutuminen syntyy yhteisten asioiden kautta. Yhteisöllisen johtamistavan tarkoituksena on suunnata kutakin yhteisön jäsentä toimimaan koko yhteisön hyväksi.
Sosiaalisten suhteiden lujittaminen lisää me-henkeä, luottamusta ja avointa viestintää. Luottamus ja avoimuus ovat puolestaan perusasioita, jos ryhmässä halutaan havahtua uusille näkökulmille.
Yhdistyksissä on käyttämätöntä tai vajaateholla käytössä olevaa osaamista esimerkiksi hiljaisen tiedon muodossa. Yhdistyksen toimintateho perustuu kuitenkin oleellisesti ihmisten osaamiseen, kokemuksiin, tietoihin ja taitoihin ja niiden organisoimiseen tuloksia tuottavalla tavalla. Yhteisöllinen johtaminen tähtää siihen, että tällainen hiljainen tieto saadaan esille ja käsiteltäväksi yhteiselle foorumille.
Vaiheittain etenevä prosessi
Yhteisöllinen johtamistapa on omiaan vähentämään ilmiöitä, jotka voisivat haavoittaa keskinäistä yhteistyötä. Se vaatii kuitenkin samanaikaisesti kurinalaista työskentelyotetta. Löyhä niitä näitä puhuminen esillä olevasta asiasta ei edistä yhteisen tiedon kokoamisprosessia ja sen jäsentämistä tuloksia tuottavalla tavalla.
Yhteisöllinen johtaminen edellyttää määrätietoista, vaiheittain etenevää prosessityöskentelyä, jossa johtaja on prosessin vetäjä ja jossa osallistujien on keskityttävä asiaan sitä prosessimaisesti jäsentäen.
Prosessityöskentelyssä edetään etapilta toiselle. Kun vapaaehtoistoimintaa tuottavassa yhdistyksessä aiheena on esimerkiksi kehittämishaasteen ratkaisu, etappeja voivat olla seuraavat:
- haasteiden tuottaminen
- haasteiden priorisoiminen
- valitun haasteen jalostaminen ratkaistavaan muotoon
- ratkaisukeinojen ideointi
- valitun idean testaus
- ratkaisun vieminen käytäntöön.
Toimijat esittävät vaihtoehtoja ja määrittelevät yhdessä kehittämishaasteen, kertovat näkemyksensä toteutusohjelmasta ja täsmentävät, miten, milloin ja keiden kanssa kukin osallistuu toteutukseen. Tällä tavalla kehittämistyö toteutuu ja etenee koko ajan.
Jos hanke työstetään toimijoiden ulkopuolella, jäsenten on vaikea sitoutua tavoitteeseen.
Jos sama hanke työstetään toimijoiden ulkopuolella ja kehittämisohjelma jaetaan kohderyhmälle valmiiksi työstettynä, jäsenten on vaikea sitoutua tavoitteeseen. Pahimmassa tapauksessa hanke tai tehtävä ei etene.
Yhteisöllinen työskentelytapa on parhaimmillaan ryhmän yhteinen oppimisprosessi, jossa dialogi ja luova ongelmanratkaisu tuottavat yllättäviäkin oivalluksia.
Sisältö pohjautuu Irma Syrénin tekstiin ”Yhteisöllinen johtaminen vapaaehtoistoiminnassa”, joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.
Lue lisää: