Toqueville ja kansalaisyhteiskunta

Ranskalainen filosofi Alexis de Tocqueville oli 1800-luvulla keskeinen kansalaisyhteiskunta-ajattelija. Klassisessa tutkimuksessaan Democracy in America hän väitti, että yksilöllisten vapauksien takaamiseksi tarvitaan ”demokraattisia keinoja”. Nämä pitivät sisällään paikallisen itsehallinnan, lehdistön vapauden, epäsuorat vaalit, itsenäisen oikeuslaitoksen, kirkon ja valtion erottamisen, ja ennen kaikkea ”yhdistyksellisen elämän”.

Ihmisten tulee uhrautua yhteisen hyvän eteen

Tocquevillen mukaan kansalaisyhteiskunta voimisti ja vahvisti demokratiaa. Hän peräänkuulutti vahvaa paikallista yhteisöllisyyttä, joka antaisi ihmisille kuulumisen ja merkityksen tunteen. Hän vaati myös ihmisiltä uhrautumista yhteisen hyvän eteen. Paikalliset yhteisöt, yhdistykset ja myös uskonto olivat hänen mukaansa tarpeellisia välittäviä instituutioita ihmisten ja byrokraattisen valtion välissä.

Vapaaehtoiset yhdistykset eivät olleet vaihtoehto poliittiselle osallistumiselle vaan keino tehdä se tehokkaaksi. Vapaaehtoiset yhdistykset antoivat ihmisille valtaa omaan elämäänsä ja edistivät vastuullista kansalaisuutta, joka tarpeen mukaan auttoi toisia ihmisiä. Samalla ihmisistä tuli myös uskollisia oman maansa kansalaisia.

Yhdistykset pitävät kurissa valtion vallan

Tocquevillen mukaan kansalaiset olivat voimattomia ja vallattomia yksin. Liittymällä yhteen yhdistysten kautta he saavuttavat tarpeellisen voiman valtiota vastaan. Tocquevillen mukaan liian tunkeileva ja hallitseva valtio ei sinänsä tuhoa ihmistä, mutta se tyhmentää, sammuttaa innon, estää todellisena ihmisenä olemisen ja tekee ihmisistä lauman eläimiä.

Liian hallitseva valtio tyhmentää ihmiset ja sammuttaa heidän intonsa.

Lait olivat yhteiskuntaelämän perusta, mutta tavat olivat ne, jotka sitovat kansakunnan yhteen. Tocqueville korosti myös vapauden, uskonnon ja moraalin tärkeyttä: vapaus oli tärkeä asia, mutta ei ilman moraalisuutta. Moraalisuutta ei ollut puolestaan ilman uskoa.

Tocqueville oli erityisen vaikuttunut yhdistysten merkityksestä amerikkalaisten kansalaisten elämässä. Hänen mielestään aktiiviset yhdistykset olivat elinehto vapaudelle ja samanarvoisuudelle.

Kun työnjako tuli yhä kompleksisemmaksi ja vaatimukset vaurauden uudelleen jakamisesta kasvoivat, valtio otti hoitaakseen enemmän ja enemmän jokapäiväisen elämän toimintoja. Aktiivinen yhdistyssektori oli välttämätön kontrolloimaan valtion kasvavaa valtaa.

Tocqueville näki ennalta individualismin vaarat

Jo yli sata vuotta sitten Tocqueville oli huolestunut siitä, että liiallinen individualismi ja materialismi tuottavat atomistisen yhteiskunnan. Sellaisessa ihmiset elävät erillään, ovat muukalaisia toisilleen ja välinpitämättömiä toistensa kohtaloista.

Yhteiskunnasta voi tulla yksilöiden kokoelma, joka elää vastustaen yhteisiä intressejä, tapoja, traditioita ja uskomuksia. Nämä kuitenkin tekevät yhteiskunnan, antavat sille hengen ja identiteetin.

Tocqueville ennusti, että tuloksena on demokraattinen despotismi: kansalaisinstituutiot ovat heikkoja ja yksilöt seisovat yksin voimakkaan valtion rinnalla. Tocqueville varoitti tilanteesta, jossa ihminen on olemassa vain itselleen ja yksin itselleen. Hän kadottaa tällöin henkisesti identiteettinsä, kansalaisuutensa ja jopa maansa.

Lue lisää: