Siirry sisältöön
Tietopankki
Aaro Harju

Gramsci ja kansalaisyhteiskunta

Antonio Gramscin mielestä kansalaisyhteiskunta pönkitti porvariston valta-asemaa – mutta kätki sisäänsä vallankumouksen mahdollisuuden.

Italialainen filosofi Antonio Gramsci jatkoi kansalaisyhteiskunta-käsitteen kehittämistä siitä, mihin Karl Marx ja G. W. F. Hegel olivat sen tuoneet. Marx oli nähnyt kansalaisyhteiskunnan vain taloudellisena vuorovaikutuksena, Hegel puolestaan kaikenlaisena sosiaalisena vuorovaikutuksena. Gramsci erotti talouden ja kansalaisyhteiskunnan toisistaan. 

Kirjassaan Prison Notebooks (1971) Gramsci katsoo kansalaisyhteiskunnan koostuvan kulttuurisista instituutioista, etenkin kirkosta, mutta myös kouluista, yhdistyksistä, ammattiliitoista ja muista vastaavista instituutioista. Taloudellinen vuorovaikutus jää kansalaisyhteiskunnan ulkopuolelle. 

Porvarillista vallankäyttöä mutta myös vallankumouksen potentiaalia  

Gramsci näkee kansalaisyhteiskunnan kahdella hyvin erilaisella tavalla. Toisaalta hän tarkastelee sitä kulttuurisena ”superrakenteena”, jonka kautta porvarillinen luokka käyttää hegemoniaansa pitääkseen työväenluokan alisteisessa asemassa.  

Gramsci näki kansalaisyhteiskunnan paikkana, missä valtio operoi vahvistaakseen porvarillisen vallan näkymättömiä, käsittämättömiä ja hienovaraisia muotoja kasvatuksellisten, kulttuuristen ja uskonnollisten systeemien ja instituutioiden kautta.  

Toisaalta Gramsci näki kansalaisyhteiskunnalla olevan jonkinlaista vallankumouksellista potentiaalia siirtää porvaristo pois hallitsevasta asemasta.  

Vallankumouksen taisteluja käydään kansalaisyhteiskunnan juoksuhaudoissa 

Gramsci uskoi, että vallankumous ei voi tulla yllättäen, päinvastoin kuin Venäjällä vuonna 1917. Vallankumous tulee pitkän asemasodan kautta, ja tässä taistelussa kansalaisyhteiskunta edustaa juoksuhautoja, joissa ja joiden yli tämä sota taistellaan.  

Tämä näkemys vahvisti sitä käsitystä, joka useimmilla ihmisillä nykyään on: kansalaisyhteiskunta toimii ja vaikuttaa valtion ja markkinoiden välissä. Tärkeää on tosin pitää mielessä, että Gramsci tarkoitti tämän idean kansalaisyhteiskunnasta olevan vain väliaikainen ja strateginen vaihe, väline vallankumouksellisessa taistelussa.  

Tuottaa ja ylläpitää normeja ja moraalikäsityksiä 

Antonio Gramscille kansalaisyhteiskunta on yhtäältä jotakin, joka tuottaa ja uusintaa valtiota kuvitteellisena yhteisönä ja yhteiskuntaa ideologisena yhteisönä. Toisaalta se tuottaa ja uusintaa ne pelisäännöt, joiden puitteissa ihmiset toimivat keskinäisessä vuorovaikutuksessa.  

Molemmissa tapauksissa kansalaisyhteiskunta tuottaa ja pitää yllä sisältämänsä vuorovaikutuksen tuloksena yhteisiä, jaettuja normeja ja moraalikäsityksiä. 

Sisältö pohjautuu Aaro Harjun tekstiin ”Gramscilainen kansalaisyhteiskuntakäsitys”, joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.

Lue lisää: