Siirry sisältöön
Tietopankki
Harri Laaksonen & Voitto Helander

Kolmas sektori Suomessa

Suomalainen kolmas sektori on taloudellisesti itsenäinen ja nojaa vahvasti vapaaehtoistyöhön.

Suomalainen kolmas sektori : Rakenteellinen erittely ja kansainvälinen vertailu

Kirjoittajat
Helander, Voitto
Laaksonen, Harri
Julkaisuvuosi1999
JulkaisijaSosiaali- ja terveysturvan keskusliitto

Suomessa on 1990-luvun puolivälistä lähtien käyty vilkasta keskustelua kolmannesta sektorista. Sektori koostuu ensi kädessä järjestöistä ja säätiöistä mutta myös järjestöpohjaisista uusosuuskunnista. Keskustelun näkökulma on ollut voittopuolisesti taloudellinen. 

Mikä on kolmannen sektorin merkitys?

Yhtäältä sektori on mielletty sammoksi, joka jauhamillaan palveluilla paikkaa riutuvan julkisen sektorin ehtyvää tarjontaa, työllistää työttömiä ja ehkäisee syrjäytymistä. Toisaalta käytyä keskustelua on leimannut vapaaehtoissektorin toiminnallisten mahdollisuuksien vähättely ja käsitys, että kolmas sektori elää jonkinlaista parasiittielämää julkisen sektorin tukien varassa.

Vapaaehtoissektorin on katsottu olevan valtiota ja markkinoita herkempi erilaisten vähemmistöjen tarpeille.

Voittoa tavoittelemattomalla sektorilla on muitakin funktioita, jotka ovat liittyneet erityisesti demokratian ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Sektorin toimijoiden on katsottu edistävän kansalaiskasvatusta ja kouliintumista yhteiskunnallisiin tehtäviin sekä valvovan kansalaisten etuja suhteessa viranomaisiin. 

Yleisesti ottaen kolmas sektori toimii yhteiskunnan sosiaalisen koheesion ylläpitäjänä. Vapaaehtoissektoria on pidetty tärkeänä myös yhteiskuntaeettisistä syistä. Sen on katsottu olevan valtiota ja markkinoita herkempi erilaisten vähemmistöjen tarpeille.

Hyvin erilaisia toimijoita

Kolmannella sektorilla on monissa asioissa oma toimintalogiikkansa. Siinä korostuu voittoa tavoittelematon jakaminen, riippumattomuus valtiosta ja yrityssektorista sekä ennen muuta toiminnan vapaaehtoisuus. 

Kolmas sektori ei kuitenkaan ole yhtenäinen yhteiskuntapoliittinen voima siinä merkityksessä, että siihen kuuluvat toimijat ratkaisisivat ongelmat yhdenmukaisten toimintaperiaatteiden mukaan. Päinvastoin, järjestösektorin yksikköjen välillä vallitsee suuria erimielisyyksiä päämääristä, esimerkkinä työmarkkinajärjestöjen ja hyvinvointipalveluja tuottavien järjestöjen väliset suhteet.

Kolmas sektori Suomessa ja muualla

Suomalainen kolmas sektori muistuttaa monessa suhteessa Ruotsin vastaavaa. Tämä koskee erityisesti tulopohjaa: Julkiselta sektorilta saatava rahoitus on suhteellisen pieni, vain hieman yli 30 prosenttia. Se tekee kolmannen sektorin huomattavan riippumattomaksi valtiosta. Suomalaista kolmatta sektoria voi kuvata itsenäiseksi vapaaehtoissektoriksi. Esimerkiksi Irlannissa, Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa julkisen rahoituksen osuus nousee varsin korkeaksi.

Suomessa ja Ruotsissa kolmas sektori on selvästi pienempi työllistäjä kuin toisissa Euroopan unionin maissa. Eroja voidaan selittää useissa Keski-Euroopan maissa toteutettavalla subsidiariteetti-periaatteella. Sen mukaan julkisen sektorin ei tule puuttua palvelujen tuottamiseen muuta kuin siinä tapauksessa, etteivät palvelujen tarvitsijaa lähimpänä olevat palvelujen tuottajat kykene niitä tuottamaan. 

Suomen kolmas sektori on huomattavan riippumaton valtiosta.

Suomessa vapaaehtoissektorin työllistävä vaikutus kohdistuu voimakkaimmin hyvinvointisektorille eli koulutukseen ja tutkimukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin. Maailmalla kolmas sektori ei kuitenkaan painotu ensisijaisesti vapaaehtoistyöhön. 

Maaryhmittäin tarkasteltuna vapaaehtoisten osuus on korkein EU-maissa, eli vapaaehtoispanos on usein keskimääräistä korkeampi maissa, joissa julkinen sektori on suhteellisen laaja. Suomi sijoittuu EU:ssa keskipaikkeille (3,3 prosenttia kokonaistyövoimasta). Kulttuuri- ja harrastustoiminta kattaa lähes puolet vapaaehtoispanoksesta, ja liikunta yksinään lähes kolmanneksen.

Suhde julkiseen sektoriin

Benjamin Gidron tutkijatovereineen on jaotellut kolmannen sektorin ja julkisen sektorin väliset suhteet neljään perusmalliin. Malleissa otetaan huomioon, mitkä toimijat rahoittavat yhteiskunnan palvelujen tuottamisen ja mitkä taas tuottavat kyseisen palvelun.

Äärityyppeinä ovat tapaukset, joissa joko valtio tai vapaaehtoissektori vastaavat sekä palvelujen rahoittamisesta että niiden tuottamisesta. Väliin jää toisaalta duaalimalli, jossa kumpaankin sektoriin kuuluvat toimijat rahoittavat ja tuottavat osan palveluista, ja toisaalta yhteistyömalli, jossa valtio vastaa palvelujen rahoittamisesta ja vapaaehtoissektori hoitaa palvelujen tuottamisen.

Pohjoismaissa on korostettu, että kolmas sektori on julkista sektoria täydentävä, ei korvaava.

Pohjoismaissa on usein korostettu sitä, että  kolmas sektori on pikemminkin julkista sektoria täydentävä kuin korvaava tekijä. Tämä on pitänytkin paikkansa erityisesti hyvinvointivaltion ydintehtävien eli sosiaali- ja terveydenhuollon ja  koulutuksen osalta. 

Kun palvelujen tuottamista on alettu yhä suuremmassa mitassa kilpailuttaa, yhtenä kehityssuuntana näyttää olevan se, että kolmas tai yksityinen sektori ryhtyy korvaamaan julkista palvelutuotantoa. Erityisesti tähän löytyy voimavaroja liikunnan, kulttuurin ja harrastustoiminnan puolella.

EU-rahoitus määrää suuntaa

Huomattavaa tulevaisuuden haastetta kolmannelle sektorille merkitsee kansainvälistyminen ja erityisesti kehitys Euroopan unionissa. Näyttää todennäköiseltä, että EU:n rahoitusosuus jäsenmaiden vapaaehtoissektorin toiminnoissa tulee nykyisestään kasvamaan. 

EU-rahoitus on ehtojensa mukaan sidottu aina tiettyihin projekteihin, joilla tähdätään useimmiten uusien työpaikkojen luomiseen tai entisten säilyttämiseen. Jatkossakin hankkeet todennäköisesti toteutetaan monikantaisella pohjalla, jossa on mukana viranomaisia, yrityksiä ja kolmannen sektorin yhdistyksiä.

Yrityssektori voi saada kolmannen sektorin avulla esimerkiksi mediajulkisuutta.

Muuan seikka, jota varsinkin pohjoismaisessa keskustelussa on vain vähän tuotu esille, on kolmannen sektorin ja yrityssektorin väliset suhteet. Ne on tähän asti mielletty pääosin vain siitä näkökulmasta, että voittoa tavoitteleva sektori toimii vapaaehtoissektorin rahoittajana. 

Tosiasia kuitenkin lienee, että vaihdantasuhteeseen liittyy kaksisuuntaisuutta: yrityssektori voi saada yhteistyön avulla esimerkiksi mediajulkisuutta. Kun tulevaisuuden kuvana näyttää olevan kummankin sektorin kasvu, on melko luonnollista, että niiden väliset suhteet tulevat vähitellen yhä tärkeämmiksi.

Lue lisää: