Siirry sisältöön
Tietopankki
Sanna Ryynänen

Kaupunkiaktivismilla parannetaan omaa elinympäristöä

Kaupunkiaktivismia on myös kaupunkien ulkopuolella. Sen monet eri muodot ovat jo arkinen osa ihmisten elämää.

Kaupunkiaktivismi on laaja käsite, joka kattaa periaatteessa kaiken sellaisen toiminnan, jolla ihmiset pyrkivät vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä. Usein ”kaupunkiaktivismi”-sanaa käytetään myös kansalaisaktiivisuudesta, joka tapahtuu haja-asutusalueilla, jopa maaseudulla.

Kaupunkiaktivismia voivat yhtä hyvin olla asuinalueen yhteiset aurinkopaneelit kuin asukkaiden someryhmät tai alueella toimivat lähiruokapiirit, samoin kuin asukkaiden järjestämät tapahtumat ja tempaukset tai heidän ideoimansa tavat kehittää omaa asuinaluettaan. Tähän artikkeliin on koottu esimerkkejä kaupunkiaktivismin eri muodoista.

Asukkaiden yhteisöt

Kylä- ja kaupunginosayhdistykset ovat jo kauan olleet tärkeitä kansalasiaktivismin toimijoita, ja monet niistä ovat edelleen hyvin aktiivisia. Toiminta muodostuu oman kylän tai kaupunginosan asukkaiden näköiseksi ja heidän tarpeistaan lähteväksi. Joissakin paikoissa tärkeimpänä pidetään esimerkiksi kaupunkikulttuuritapahtumia ja ekologisen elämäntavan kursseja, toisaalla yhteisiä joulupuuroja tai juhannustansseja.

Esimerkkejä asukasyhdistyksistä: Oranssi ja Dodo

Helsinkiläinen Oranssi ry alkoi 1990-luvulla talonvaltausliikkeenä ja kehittyi siitä kansalaisjärjestöksi. Yhdistys tukee nuorten kulttuuri- ja kansalaistoimintaa ja ylläpitää nuorisoasuntoja. Oranssi ry:llä on Suvilahti-niminen tapahtumatila, jonka tiloissa toimivat muun muassa uuden sirkuksen keskus Cirko, kahvila ja lounasravintola.

Dodo ry on vuonna 1995 perustettu ympäristöjärjestö. Sen tarkoituksena on etsiä kaupunkilaisten ratkaisuja ympäristöongelmiin sekä onnellisuuden lisäämiseen pienellä ympäristökuormalla. Keinoja ovat muun muassa kaupunkisuunnittelu, ideariihet, työpajat, festivaalit, viljelmät ja kouluvierailut. Kerran viikossa järjestetään hävikkiruokaillallisia, joissa ruoka valmistetaan talkoilla ruoka-aineista, jotka on käyty hakemassa yhdessä. Illallisilla on myös ohjelmaa.

Dodolla on kaupunkiviljelmiä Helsingissä ja Oulussa, ja toimintaa on tarkoitus laajentaa myös muihin kaupunkeihin. 

Paikallisen kohtaamisen sovellukset

Digiaktivistit ovat kehittäneet sivustoja, joilla ihmiset voivat tutustua lähiseutunsa asukkaisiin. Tarkoitus on vaihtaa ajatuksia, tehdä aloitteita alueen kehittämiseksi, pyytää apua, löytää ystäviä ja verkostoitua.

Tällainen sovellus on esimerkiksi Nappi naapuri. Siihen rekisteröitymällä voi jättää tietoja itsestään ja saada sijaintinsa päivittymään karttaan. Muut käyttäjät näkevät ihmisestä etunimen. Palveluun voi laittaa viestejä haluamistaan aiheista, kommentoida toisten viestejä ja lähettää yksityisviestejä haluamilleen ihmisille.

Työtilayhteisöt

Ihmiset tekevät työtä yhä useammin itsenäisesti, omassa kodissa tai esimerkiksi kahviloissa. Moni kuitenkin kaipaa työyhteisöä, jota kahvilan pöytä tai oman kodin nurkkaus ei tarjoa. Tähän tarpeeseen on alkanut syntyä ryhmiä, jotka sopivat yhdessä työtilan vuokraamisesta. 

Moni kaipaa työyhteisöä, jota kahvilan pöytä tai oman kodin nurkkaus ei tarjoa.

Usein ryhmässä on kuitenkin monia sellaisia, jotka tarvitsevat työtilaa vain vähäksi aikaa. Heidän tilalleen on sitten etsittävä uusia vuokralaisia, ja niinpä vuokrasuhteiden hoitamisesta tulee yksi työ lisää. 

Helsinkiläinen kaveriporukka kehitti tähän tarpeeseen Mushrooming.fi-sivuston, jonka kautta erillään toimineet työhuoneyhteisöt pääsivät kätevästi yhteyteen toistensa kanssa. Nyt Mushrooming-yhteisöjä toimii Facebookin välityksellä jo neljässä kaupungissa. Niissä työntekijät voivat etsiä itselleen työpistettä ja työtilojen tarjoajat kertoa, jos heillä on työhuoneita tai -pisteitä vapaana.

Ruokapiirit

2000-luvun alussa etenkin opiskelijakunnat olivat aloitteellisia luomuruokapiirien kehittämisessä. He perustivat kaupunkeihin yhteisöjä, jotka ostivat luomukasviksia lähiseudun viljelijöiltä ja toimittivat niitä tilaajille kaupunkiin.

Vuonna 2013 Pohjanmaalla asuva luomutilallinen Thomas Snellman perusti puolestaan oman tilansa tuotteille jakelujärjestelmän, jota hän kutsui REKO-renkaaksi. REKO on lyhenne ruotsin kielen sanoista rejäl konsumption eli reilu kuluttaminen. Nyt REKO-renkaita on Suomessa jo yli 185, ja renkaat ovat levinneet muuallekin. Niitä on kaikissa pohjoismaissa, Italiassa, Irlannissa, Etelä-Afrikassa ja Kanadassa. 

Nykyään ruokapiirit toimittavat usein jäsenilleen muutakin kuin lähiseudun viljelijöiden kasvattamaa ruokaa. Valikoimissa voi olla esimerkiksi ulkomailta tuotuja ekologisia tuotteita, kuten riisiä, sulkaata, kahvia tai kosmetiikkaa tai esimerkiksi paikallisten tuottajien lankoja. Tuotteiden jakelu tapahtuu sovitussa paikassa esimerkiksi kerran viikossa. Usein ruokapiirit järjestävät myös muuta toimintaa, kuten retkiä tuottajatiloille, tuote-esittelyjä tai vaikkapa pikkujouluja.

Kaupunkiviljely

Kaupunkien asukkaat voivat neuvotella oikeuden käyttää tyhjiä kaupungin alueita viljelypalstojen perustamiseen. Palstoilla on kasvatettu kukkia, vihanneksia, juureksia ja yrttejä. Palstat antavat kaupunkiasukkaille mahdollisuuden päästä kuopimaan maata ja kasvattamaan omaa ruokaansa, minkä lisäksi viljelmät tuovat alueelle vihreyttä, vireyttä ja viihtyisyyttä.

Usein digiaktivistit auttavat kaupunkiviljelijöitä laatimalla karttoja, joiden avulla kaupunkilaiset löytävät mahdollisia viljelypalstoja. Lisäksi on olemassa karttoja julkisista ruokapuista ja -pensaista, joista asukkaat voivat käydä keräämässä satoa omaan käyttöön. Myös esimerkiksi Dodo ry:n sissiviljelyryhmä Berry Guerilla viljelee marjoja ja muita hyötykasveja yhteiseen käyttöön eri puolilla kaupunkia. Viljelmien sijainnin näkee heidän sivuillaan olevasta satokartasta.

Pop-up

Monissa kaupungeissa tyhjiä liikehuoneistoja hyödynnetään väliaikaisina tiloina taidenäyttelyille, teatterille, musiikkiesityksille, kahviloille tai käsityöläismyymälöille. Pienet toimijat voivat neuvotella huoneiston omistajan kanssa edullisen sopimuksen; he saavat hetkeksi toiminnalleen seinät ja katon, ja kiinteistön omistaja saa tilastaan edes jotain tuottoa.

Yksi suosituimmista pop-up-tapahtumista on ollut ravintolapäivä.

Kaupungeissa järjestetään myös pop-up-tapahtumia. Suomessa yksi suosituimmista on ollut ravintolapäivä. Sen aikana kaupunkien asukkaat saattoivat ilmoittautua myymään itse tekemäänsä ruokaa kodeissaan tai pihoillaan. 

Varsinainen ravintolapäivä järjestettiin viimeistä kertaa vuonna 2016. Monissa paikoin tapahtuma jäi kuitenkin pysyväksi perinteeksi. Eikä lainsäädäntö estä ketään järjestämästä omaa pop-up-ravintolaansa milloin tahansa.

Yhteismaa-yhdistys järjestää puolestaan Illallinen taivaan alla -tapahtumia, joissa ihmiset kerääntyvät syömään yhdessä ulkona. Jokainen ottaa mukaan omat eväät, kutsuu halutessaan ystäviäkin osallistumaan ja saapuu illastamaan yhteiseen tapahtumaan. Toisinaan tapahtuma järjestetään yhtä aikaa koko Suomessa.

Kiinteistöbisnesaktivismi

Kiinteistöbisnesaktivistit ostavat kiinteistöjä ja vuokraavat niitä sellaisille tahoille, jotka tuovat niihin yhteisöä hyödyttävää toimintaa. Esimerkiksi Minneapolisissa Yhdysvalloissa viisi ihmistä perusti sijoitusyhtiön, Northeast Investment Cooperativen, joka ryhtyi ostamaan kiinteistöjä perustajien kaupunginosasta. Alueen asukkaat pystyivät liittymään yhtiöön tuhannella eurolla.

Kun rahaa oli tarpeeksi, yhtiö osti kaksi taloa, joista toinen myytiin Recovery Bike Shop -yritykselle. Se myy uusia ja käytettyjä polkupyöriä ja tarjoaa ilmaista apua ja työkaluja pyörien korjaamiseen. Toinen talo vuokrattiin osuuskunnan pyörittämälle panimolle ja leipomolle. 

Kirpparipäivät

Kaupungeissa voidaan järjestää yhteisiä kirpparipäiviä, jolloin ihmiset voivat kerätä kodeistaan turhaksi jääneitä tavaroitaan, laittaa ne kiertoon ja kerääntyä samalla tapaamaan toisiaan. 

Yhteismaa-yhteisön kehittämä Siivouspäivä on kirpputoritapahtuma, joka järjestetään kerran vuodessa ympäri Suomen. Yhteismaan verkkosivuille kerätään tiedot siitä, mistä eri kaupunkien kirpputorit löytyvät.

Varamummot ja vaarit

Monissa kunnissa on järjestetty toimintaa, jossa asukkaat voivat ryhtyä varamummoiksi tai -vaareiksi päiväkoteihin tai kouluihin. Heidän avullaan lapsille riittää enemmän aikaa ja huomiota; he auttvat hoitajia ja opettajia lukemalla kirjoja, neuvomalla tehtävissä, viemällä lapsia luontoretkille tai tuomalla muutoin lapsille aikuisen läsnäoloa ja vaihtelua tavanomaiseen arkeen.

23.9.2020

Lue lisää: