Siirry sisältöön
Tietopankki
Seppo Niemelä

Aikuiskoulutus keskittyy nyt tuottamaan työtehoa

Aikuiskoulutus painottuu ammatillisiin opintoihin. Työelämänkin kannalta olisi kuitenkin tärkeää palauttaa kansalaistaidot aikuiskoulutuksen keskiöön.

Aikuiskoulutuksen sisällä tapahtui 1900-luvun lopussa painopisteen muutos sivistystiedosta ammatilliseen osaamiseen. Sivistystieto oli koskenut ihmistä ja yhteiskuntaa, ammatillinen osaaminen koski työelämää. 

Työelämän ja -tehtävien kehitys on ollut nopeaa; tieteellisen ja teknisen kehityksen mukana ammateista on tullut vaativampia. Lisäksi työtä on siirtynyt globalisaation mukana muihin maihin, ja samalla on syntynyt uudenlaista työtä. Moni joutuu vaihtamaan ammattia. Ammatillisen oppimisen ja sitä tukevan aikuiskoulutuksen haaste on valtava.

Laman vaikutus asenneilmapiiriin näkyy yhä

Asenneilmastoamme selittää edelleen laman vaikutus. Suomalaiset joutuivat monille yllätyksenä 1990-luvulla tilanteeseen, jossa maan taloudellinen pohja petti. Ihmiset kokivat traagisia kohtaloita työn loppumisen ja lainataakkojen alla. 

Yksi laman seuraus oli valtion lähes kouristusta muistuttava takertuminen siihen, miten taloutta voidaan vahvistaa. Suomalaisten ikääntyminen ja globalisaation haasteet tuovat uutta pelättävää. Ehkä näin voi ymmärtää sen, miksi ammattitaidolla on niin ylivoimainen paino kaikessa koulutuksessa. Koneesta otetaan kaikki irti.

Samaan aikaan sivistystiedon asema on heikentynyt. Parhaiten on pärjännyt osa persoonallisuuden kehityksestä, erityisesti kädentaitojen ja taiteen harrastaminen. Ne ovat tärkein ja usein ainoakin osa kansalaisopistojen tarjontaa. Sekin on osa sivistystä, mutta vain osa: itsenäisen ajattelun ja vahvan persoonallisuuden kehittäminen sekä aktiivinen kansalaisuus ovat kuivuneet melko pieniksi. 

Aikuiskoulutus valmistautuu puristamaan viimeisenkin pisaran irti tuotantokoneesta.

Niinpä yhteiskunnan tarkastelijaa kohtaa merkillinen näky. Aikuiskoulutus valmistautuu puristamaan viimeisenkin pisaran irti tuotantokoneesta. Samaan aikaa ihmisiä putoaa pois työelämästä syistä, jotka kertovat ongelmista ihmisenä ja kansalaisena toimimisen alueilla.

Taustana ovat elämän mielekkyyden ja yhteisöllisyyden ongelmat. Niistä kertoo kasvava lääkkeiden käyttö, alkoholi ja huumeet, masennus, yksinäisyys, ihmissuhdevaikeudet, sairastavuus, suuri koulupudokkaiden määrä, ulkopuolisuus suhteessa omaan yhteiskuntaan, osallisuuden ja osallistumisen heikkeneminen ja voimattomuus.

Sivistystiedon ja ammattitaidon välille tarvitaan tasapaino

Voimattomuuden kokemus yhdessä elämän ongelmien kanssa synnyttää turhautumista ja vihaa, jolla voi laajetessaan olla suuri vaikutus. Lisäksi ilmastomuutokseen sopeutuminen tulee olemaan valtava haaste. Kyetäänkö se kohtaamaan yhteistoimiin ja järjestäytyneesti vai onko edessä ristiriitoihin hajoava yhteiskunta?

Ongelmat ovat hätähuuto sen puolesta, että tarvitaan uusi tasapaino sivistystiedon ja ammattitiedon välille. Sivistystieto on tavallaan ydin, jonka päälle onnistunut työelämä rakentuu. Jos ydin kutistuu ja lamaantuu, kärsii päällyskin. Siksi persoonallisuuden kehityksen, yhteisöjen toiminnan ja yhteiskunnan osallisuuden kysymykset tulee myös aikuiskoulutuksessa ottaa uudenlaisen huomion kohteeksi.

Koko koulutuspolitiikassa ja myös aikuiskoulutuksessa tarvitaan uutta asennetta. Meitä ihmisinä ja kansalaisina kohtaavat ongelmat tulee ottaa vakavasti. Tarvitsemme sekä vanhan sivistysosaamisemme että paljon uutta. 

Ammattikasvattajienkin on hyvä havahtua huomaamaan, että heidän työnsä valuu hukkaan, ellei se saa rakentua monipuolisen persoonallisuuden ja yhteistyökykyisen kansalaisuuden pohjalle.  

Sisältö pohjautuu Seppo Niemelän tekstiin ”Sivistys vai ammatti”, joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.

Lue lisää: