Siirry sisältöön
Tietopankki
Maaria Tuhkunen & Mari Tapio
Julkaistu 26.11.2020

Voimauttavaa taidetta maailmanparantajille

Maailman tila, valtavat globaalit haasteet ja hektinen elämänmeno arjessa voivat yhdessä aiheuttaa monelle meistä suoranaista maailmantuskaa. Vaikka maailmantuska sanana voi kuulostaa kuluneelta ja kliseiseltä, se on silti käsite, jonka avulla pääsee hyvin kiinni yksilön maailmasuhteen kipupisteisiin. Miten selvitä sen käytännössä havaitun tosiasian kanssa, että maailmassa on valtavasti pikaista korjausta vaativia, monimutkaisia kriisejä ja ongelmia, joita me ihmiset (ihmiskunta) emme vieläkään ole pystyneet ratkaisemaan? Tätä kysymystä pohtivat myös monet järjestöt ja muut kansalaistoimijat, maailmanparantajat.

Kansalaisfoorumi järjesti Suomen sosiaalifoorumissa 4.5. Maailmantuskatyöpajan ekspressiivisen taideterapian asiantuntijaorganisaation Inartes Instituutin kanssa. Työpajassa tartuttiin taidetyöskentelyn avulla maailman tilan herättämien tuntemusten työstämiseen – ja toisaalta huomattiin huolten lisäksi myös toivon pilkahduksia. Osallistujat työstivät ekspressiivisen taideterapian keinoin omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan ääni-ilmaisun, kirjoittamisen, liikkeen sekä yhteisen tilataideteoksen rakentamisen keinoin. 

Työtavalle oli ominaista “yksin yhdessä” työskentely, jolloin jokaisella oli oma tila ja rauha tutkia sisäisiä olotilojaan ja ajatuksiaan. Yhtä tärkeäksi elementiksi muodostui yhteisöllinen tekeminen ja jakaminen. Omia tunteita ja ajatuksia kannustettiin avaamaan juuri sen verran, mikä kustakin osallistujasta tuntui sillä hetkellä hyvältä.

Työskentelyn aikana myös liityttiin muiden ajatuskulkuihin, jatkettiin niitä, joskus muokattiinkin toisten antamia merkityksiä ja rakennelmia uusiksi. Tällä tavalla työskentely antoi myös tilaa dialogille, jossa maailman ja ympäristön tilaan liittyviin huoliin ja mahdollisuuksiin saatettiin luoda suhdetta yhdessä ja yhteisöllisesti.

Keveyden kautta syvempiin merkityksiin

Työpaja tuotti oivalluksia taiteen ja yhteisöllisen toiminnan merkityksistä maailmantuskan lievittäjinä. Puolentoista tunnin intensiivisessä työskentelyssä tuli jollain lähes maagisella tavalla esiin ihmisen kaipuu toisten ihmisten yhteyteen, yhteisen ymmärryksen löytämiseen ja lopulta myös lohdun ja toivon löytämisen tärkeyteen. Maailman kriisejä sekä niihin liittyviä omia ajatuksia ja tunteita saattoi monitaiteisen lähestymistavan kautta lähestyä yhtä lailla etäännyttämisen kuin syventymisenkin avulla.

Taidelähtöinen tekeminen ilman osaamisen ja suorittamisen painolastia toi vaikeidenkin aiheiden työstämiseen keveyttä ja leikkisyyttä. Tunteet ja ajatukset tulivat näkyviin esineiden, värien, äänien ja liikkeiden sisältämien symbolisten merkitysten muodossa, ja niitä pystyi siksi tarkastelemaan ikään kuin ulkoapäin ja kauempaa.

Toisaalta yhteisöllinen työskentely saatteli meidät syvemmälle esiin tulleisiin teemoihin, koska osallistujien taiteen kautta näkyväksi tulleet ajatukset täydensivät toisiaan. Näin tuli esille myös sellaisia näkökulmia, joita kukaan yksin ei ehkä olisi huomannut edes ajatella. Yhdessä tekeminen tarjosi myös samaistumisen mahdollisuuksia: ”Mehän 
tunnemme ihan samoin, en ole yksin, voimme kannatella toinen toisiamme”.

Tilaa turvalliselle paineenpurkamiselle

Työpajakokeilumme vahvisti ajatusta siitä, että taiteen lähestymistavat ja yhteisöllisen ulottuvuuden hyödyntäminen voimauttavat selviämään tässä ajassa, maailmantuskan painaessa hartioita. Rohkaisemme maailmanparantajia antamaan itselleen aikaa ja mahdollisuuksia purkaa maailmanmuuttamistyön aiheuttamaa painetta ja suuria odotuksia niin, ettei kukaan jää yksin tunteidensa kanssa. 

Maailmanmuuttajakin tarvitsee voimavaroja, joita voi saada vaikkapa turvallisesti yhdessä tapahtuvasta taidelähtöisestä työstämisestä. Yhteisössä ja taiteessa on paljon meitä kannattelevaa voimaa. 

Tutustu Inartes Instituuttiin
Maailmantuskatyöpaja järjestettiin osana Suomen sosiaalifoorumia. Tutustu Sosiaalifoorumiin.

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.

Julkaistu alunperin 22.8.2019