Vapaan kansalaistoiminnan imusta

Vapaaehtoisvetoisissa yhdistyksissä on pitkään tuskailtu sitä, miten hankalaa yhdistyksen pakollisiin vastuutehtäviin on saada tekijöitä. Toisaalta ns. vapaa kansalaistoiminta, erityisesti kaupunginosa- ja muu urbaani aktivismi, tuntuu vetävän ihmisiä puoleensa. Miksi näin ja mitä siitä voisi oppia? Tampereen Hiedanrannan alueen toimijat kertovat, mistä vapaan kansalaistoiminnan imu alueella syntyy.

Lyhyet kokeilut ja kevyt kiinnittyminen kiinnostavat

Hiedanrannan kehittämisessä kuka tahansa kaupunkilainen on voinut saada äänensä kuuluviin. Yhteiskehittämisen työpajoissa ei tarvitse olla virallisen yhdistyksen tai muun tahon edustaja tuodakseen kuningasideansa tutkailtavaksi. Alueen kehittämiseen voi antaa juuri sen verran aikaa ja panosta kuin kokee mielekkääksi. Suurempaa sitoutumista ei vaadita – ja ilmeisesti juuri siksi osa on lähtenyt mukaan hyvinkin pitkäjänteisesti. Ristiriitaista?

Hiedanrannan kulttuuritoiminnan koordinaattori Meiju Mertanen uskoo, että monia ihmisiä kiehtoo tietty pirstaloituneisuus ja uusien asioiden kokeileminen. Tuntuu mielekkäältä lähteä mukaan moniin itseä kiinnostaviin toimintoihin, mutta niin, että tekemisen ajankohdan, käytettävän ajan ja vaivan määrää voi helposti säätää omaan tilanteeseen sopivaksi.

Hauskaa ja merkityksellistä sen olla pitää!

Hiedanrannan saunaprojektissa toimintaan on saatu mukaan hyvin erilaisia ihmisiä. Puuhasta innostuneet ovat mukana eri intressein, mutta yksi asia yhdistää: toiminta koetaan jotenkin merkitykselliseksi. Merkitys voi syntyä yhteisöllisyydestä tai siitä, että tekee jotain yhteiseksi hyväksi.

Merkitys voi syntyä yhteisöllisyydestä tai siitä, että tekee jotain yhteiseksi hyväksi.

Tutkija Elina Alatalo tuo esiin, että kaupunkiaktivismissa vetää ihmisten perusinhimillinen tarve tehdä jotain yhdessä toisten kanssa. Lisäksi sosiaalinen media tekee porukan kokoamisesta ketterää. Samanhenkiset saadaan yhteisen tekemisen äärelle nopeasti, välimatkojenkaan estämättä.

Lähellä tapahtuvaan mukavaan tekemiseen ja porukkaan on helppo sitoutua

Yhteisen tekemisen tulisi kuitenkin olla lähtökohtaisesti jotain hauskaa ja positiivista. Ei haluta aina kokoustaa, reagoida ja vastustaa – mitä yhdistystoiminnassa tulee ajoittain paljonkin eteen. Sen sijaan halutaan kokeilla jotain kivaa ja toimia proaktiivisesti oman lähiyhteisön eteen.

Alatalo huomauttaa, että joskus kaupunkiaktivismia kritisoidaan syystäkin siitä, että siinä ei yleensä oteta kantaa hankaliin kysymyksiin. Energia kuluu lähinnä mukavaan puuhailuun.

Yhdistystoiminnan hallinnossa taas on jaksettava punnertaa myös läpi haasteiden. Jos tarkkoja ollaan, kuitenkin aina myös joku vapaan kansalaistoiminnan aktiiveista kantaa sen isoimman vastuun. Totiselta puurtamiselta eivät voi siinäkään kaikki välttyä.

Sitoutumisen salaisuus ei ole mitään erikoista.

Kansalaistoimijat voivat olla hyvin sitoutuneita tekemiseen, vaikka sitä ei edellytetäkään. Sitoutumisen salaisuus ei ole mitään erikoista. Jos toiminta on itsellesi tärkeää, koet kuuluvasi joukkoon, saat onnistumisen kokemuksia ja näet tekemisestä olevan iloa ja hyötyä muille, miksipä et jatkaisi pitempäänkin. Jos porukassa leijuu lisäksi luottamuksen ja yhteisvastuun henki, huomaat pian olevasi tiukasti koukussa. Yhteistoiminnan huuma vie mukanaan!

Hiedanrannan aluetaiteilija Henna Matanuska tuo esiin myös ”lähitoiminnan” näkökulman. Kaupunkiympäristössä ihmiset ja tekemisen paikat ovat lähellä toisiaan. Jos haluaa osallistua yhteiseen tekemiseen, on helpointa lähteä mukaan talkoisiin tai tapahtuman järjestämiseen omalla asuinalueella. Suuren maailman arvot ovat kovat, joten paikallisesti toimiminen voi vastapainoksi tuntua miellyttävän pehmeältä.

Parhaat ideat yhdistystoimintaan

Yhdistystoimijoiden vinkkelistä vapaasta kansalaistoiminnasta voisi laittaa korvan taa ainakin nämä asiat:

• Huolehdi, että vastuutehtävissä toimivilla on pakollisten tehtävien lisäksi muutakin mielekästä (yhteistä) tekemistä tai leppoisaa virkistystoimintaa.
• Tarjoa erilaisia vapaaehtoistehtäviä, vastuu- ja sitoutumistasoltaan sekä kestoltaan vaihtelevia.
• Anna toimijoiden itse vaikuttaa paljon tekemisen sisältöihin ja toteutustapaan – näin ääni tulee kuuluviin ja vastuuta otetaan kuin itsestään.
• Kiinnitä huomiota yhteisön rakentamiseen – siihen, miten yhteisöön pääsee mukaan, miten luottamus ja osallisuuden kokemus syntyvät.

Lue lisää: