Vapaaehtoistoiminnan monet motiivit

Tutkin pro gradussani tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiiveja. Haastattelin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n vapaaehtoisia, jotka toimivat vertaistukijoina, tapahtumajärjestäjinä, jäsenlehden tekijöinä ja luottamushenkilöinä. Analysoin aineiston sekä Anne Birgitta Yeugin timanttimallin avulla, että narratiivisella analyysillä. Tässä artikkelissa esittelen timanttimallin tuloksia.

Antamista ja saamista

Vapaaehtoistoiminnan motiiveista puhuttaessa ensimmäisenä nousee yleensä esiin halu auttaa. Omassa aineistossani altruismi ei kuitenkaan korostunut. Motiivielementit painottuivat ennemminkin saamiseen. Vapaaehtoistoiminnan avulla saa toteuttaa itseään ja kokea olevansa tärkeä. Henkilökohtainen hyvinvointi lisääntyy ja vertaistukitoiminta on auttanut käsittelemään surua.

”Panostus, mitä se vaatii verrattuna siihen hyvän olon tunteeseen, mitä siitä saa, on tosi pieni.”

Vapaaehtoistoiminnasta voi olla myös välineellistä hyötyä. Haastattelemistani henkilöistä muutama oli saanut hyödyllistä kokemusta työtään varten, joku taas täytettä ansioluetteloon. Yksi harkitsi vapaaehtoistoiminnassa saamiensa myönteisten kokemusten johdosta uranvaihdosta ja toinen oli saanut apua opiskeluihinsa.

Toimintamuodot koettiin palkitseviksi, sillä ”tuloksen näkee ryhmäläisistä”. Vertaistuen merkitys oli suuri ja oli ilo olla ryhmänvetäjänä mahdollistamassa vertaistuen toteutumista.

”Ei ne ole isoja asioita, mitä ihmiset tuossa toiminnassa toisilleen tekevät, mutta ne on silti kauhean merkityksellisiä.”

Vapaaehtoistoiminnan avulla tahattoman lapsettomuuden kokemus – niin musertavaa kuin se pahimmillaan onkin – voi tuoda elämään myös jotain hyvää. Se, että kokee olevansa tärkeä ja merkityksellinen, on ylipäänsä keskeistä ihmisen hyvinvoinnille. Vastavuoroisuus nousi myös esiin.

”Saa kannustusta omaan elämäntilanteeseen, mutta siinä sitten kuitenkin samalla saa jelpittyä aika montaa muutakin ihmistä.”

Olennaista motivaation kannalta näytti olevan se, että kokee toiminnan lapsettomien parissa omakohtaisesti tärkeäksi. Esiin nousi myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Koettiin, että toiminnasta on ”hyötyä koko Suomen lapsettomille” ja ”on hienoa, kun saa edistää suurempaa asiaa kuten tasa-arvoa”.

Tuttua ja uutta

Akselilla jatkuvuus – uuden etsintä maininnat painottuivat jatkuvuuden puolelle. Aiemmat positiiviset kokemukset järjestötoiminnasta olivat saaneet lähtemään mukaan toimintaan. Joku oli tehnyt vapaaehtoistoimintaa toisessa järjestössä, joku taas osallistunut lapsettomien vertaistukitoimintaan ryhmän jäsenenä. Henkilökohtainen pyyntö oli saanut monen ryhtymään vapaaehtoistoimijaksi.

 ”En tiedä olisinko lähtenyt muuten, jos ei mua olis tullut kaveri kotoa kysyyn.”

Uuden oppiminen nousi esiin erityisesti järjestön tarjoamiin koulutuksiin liittyen. Olipa joku kiinnostunut vapaaehtoistoiminnan kautta yhdistysten toiminnasta ja merkityksestä laajemminkin. Toinen oli taas kokenut oppivansa ihmisistä ja sitä kautta kiinnostunut psykologiasta. Useampi henkilö kertoi omasta muutoksesta, yksi suunnitteli siirtyvänsä sosiaalialalle. Vapaaehtoistoiminnan koettiin olevan vastapaino joko työlle, tai sitten sille, että muilla elämänalueilla menee heikosti.

”Jos mulla on muilla elämänalueilla ollut tosi paskaa, niin se vapaaehtoishomma on aina nostanut sieltä ylös.”

Läheisyyttä ja etäisyyttä

Läheisyyden motiivielementtejä kertyi aineistossani kaikilta vastaajilta. Ryhmähenki ja sanallinen vuorovaikutus olivat tärkeitä motiivielementtejä. Palaute – joko ryhmäläisiltä tai yhdistyksen työntekijöiltä saatu – koettiin tärkeäksi ja motivoivaksi.  Toiminnan sosiaalisuus oli keskeistä. Yksi syy on todennäköisesti se, että lapsettomuus on yleisyydestään huolimatta vaiettua. Monet eivät olleet kertoneet lapsitoiveestaan edes lähipiirilleen.

 ”En tuntenut omalta paikkakunnaltani muita lapsettomia, enkä ollut lapsettomuudesta kauheasti jutellutkaan, enkä tuntunut kauheasti ystäväpiiristäkään löytyvän niitä, joilla olisi sama tilanne. Sitten kun aloin puhumaan aiheesta avoimemmin, niin löytyi muitakin ja lapsettomuus tuntui joka päivä normaalimmalta.”

Myös etäisyys nousi esiin, erityisesti toimintamuotojen joustavuuteen liittyen. Koettiin tärkeäksi, että vapaaehtoistoimija pystyy itse suunnittelemaan aikataulunsa ja että hän voi jakaa tehtäviä muiden vapaaehtoistoimijoiden kesken. Vapaaehtoistoimintaa organisoivien kannattaakin pohtia miten joustavuus ja riittävä etäisyys saadaan vapaaehtoistoiminnassa järjestettyä, jotta toiminta ei muutu liian kuormittavaksi.

Toimintaa ja pohdintaa

Monet kokivat toiminnallisuuden, kuten esimerkiksi tapahtumien ja tapaamisten järjestämisen sopivan itselleen hyvin. Kaikki haastatellut toivat esiin toiminnan organisointitavan. He kuvailivat, että motivaation kannalta on tärkeää, että toiminta on yhdistyksen puolelta organisoitu hyvin. Haastatellut näkivät tärkeänä erityisesti sen, että yhdistyksessä arvostetaan ja kehitetään vapaaehtoistoimintaa.

”Haluan olla mukana sellaisessa toiminnassa, joka on selkeästi menossa eteenpäin. Jos yhdistyksen asioita hoidettaisiin huonosti, se varmasti vaikuttaisi motivaatioon.”

Pohdinnassa nousi esiin omien asioiden läpikäynti. Haastatellut puhuivat sisäisestä kasvusta ja kokivat saaneensa henkistä pääomaa.  Vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen avulla oli saanut perspektiiviä omaan tilanteeseen.

”Olen hyväksynyt lapsettomuuden paremmin. Terapeutit eivät osanneet mua auttaa, vaan tämä toiminta on ollut mulle se terapeuttisin juttu.”

Lopuksi

Aineistosta löytyi monipuolinen motiivien kudelma, jossa motivaatio koostuu monenlaisista, osin jopa vastakkaisista motiiveista. Selkeänä erona aiempaan motiivitutkimukseen on altruismin vähäinen merkitys. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että tahaton lapsettomuus oli kaikille haastattelemilleni henkilöille omakohtaista. Asetelma oli siis erilainen kuin esimerkiksi vanhusten ja vaikeassa elämäntilanteessa olevien parissa tehtävässä vapaaehtoistoiminnassa.

Vaikka tutkielmani aineisto koostuu tahattomasti lapsettomien haastatteluista, uskon, että tuloksia voidaan hyödyntää vapaaehtoistoiminnan organisoimisessa yleisemminkin. Olen koonnut vinkkejä vapaaehtoistoiminnan organisointiin erilliseen artikkeliin.

Anne Lindfors
toiminnanjohtaja
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Blogi: Pelasta maailma

Kun Simpukka aukeaa – Tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit
Sosiaalipolitiikan pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2014.

Lähteitä:

Yeung, Anne Birgitta (1999) Valmius vapaaehtoistyöhön. Tutkimus Pelastusarmeijan mainoskampanjan innoittamista vapaaehtoistyöntekijöistä. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry.

Yeung, Anne Birgitta (2002) Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry.

Yeung, Anne Birgitta (2004) Individually together. Volunteering in Late Modernity: Social work in the Finnish Church. Helsinki: the Finnish Federation for Social Welfare and Health.

Yeung, Anne Birgitta (2005a) Tutkimustyökaluja vapaaehtoismotivaation mysteeriin. Teoksessa Marianne Nylund & Anne Birgitta Yeung (toim.) Vapaaehtoistoiminta – anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino, 83–103.

Yeung, Anne Birgitta (2005b) Vapaaehtoistoiminnan timantti – miten mallintaa motivaatiota? Teoksessa Marianne Nylund & Anne Birgitta Yeung (toim.) Vapaaehtoistoiminta – anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino, 104–125.