Siirry sisältöön
Tietopankki
Minna Suutari

Nuoret työelämän ulkopuolella

Palkkatyön puuttuminen ei tee ihmisestä syrjäytynyttä. Se sijoittaa hänet marginaaliin, jossa on mahdollista haastaa yhteiskunnan toimintatavat.

Nuorten sosiaaliset verkostot palkkatyön marginaalissa

Kirjoittaja
Suutari, Minna
Julkaisuvuosi2002
JulkaisijaNuorisotutkimusverkosto

Zygmunt Baumanin tulkinnan perusteella syrjäytyneiksi määrittyvät ne ihmiset tai ryhmät, jotka rikkovat yleisesti vallitsevaa sosiaalista järjestystä eivätkä onnistu elämään asetettujen normien mukaisesti.

Palkkatyössä käyminen on normi, jonka mukaan ihmisten oletetaan ja jopa vaaditaan elävän. Tästä normista poikkeaminen tulkitaan heikoksi tai puuttuvaksi integraatioksi, uhkaksi syrjäytyä yhteiskunnasta. Palkkatyön arvoa menestymisen mittarina eivät heikennä edes sen kielteiset piirteet, esimerkiksi lisääntyvä työuupumus tai perheiden pahoinvointi työelämässä menestymisen kustannuksella.

Ei syrjässä vaan marginaalissa

Syrjäytymisen käsite saa sisältönsä ensisijaisesti työtä tekevän, keskiluokkaisen ja keski-ikäisen aikuisväestön näkökulmasta.

Nuorten kannalta ongelma on se, että poikkeamat suoraviivaisesta palkkatyökeskeisestä elämäntavasta – esimerkiksi koulutuksen keskeyttämiset – tulkitaan vähintäänkin tilapäiseksi karsiutumiseksi yhteiskunnan valtavirrasta, vaikka nuorelle ne eivät olisi kohtalonkysymyksiä. Lisäksi elinikäisen palkkatyöläisyyden malli on nykymaailmassa monelle nuorelle epätodennäköinen tulevaisuudennäkymä.

Syrjäytyminen-termi on ongelmallinen myös siksi, että sitä sävyttää lopullisuus. Tuula Helneen mielestä syrjäytyminen kuvaa pysähtynyttä hetkeä, jossa liike on muuttunut tilaksi. Parempi käsite on marginaali, joka eroaa syrjäytymisestä erityisesti siinä, että se pitää jo lähtökohtaisesti sisällään ajatuksen monisuuntaisesta liikkeestä, joka voi viedä sekä kauemmas valtavirrasta ja keskuksesta että kohti ankkuroitumista.

Marginaaliasemaan liittyy riski syrjäytymisestä, mutta se antaa yksilölle myös positiivisia mahdollisuuksia selviytymiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Syrjäytymiskeskusteluun sisäänrakennettu epäluottamus on ainakin osittain poissa, kun nuorten tilannetta tulkitaan marginaalin käsitteen kautta.

Sosiaaliset verkostot ovat olemassa myös marginaalissa

Sosiaalinen verkosto viittaa siihen sosiaalisten suhteiden maailmaan, jossa nuori elää. Tähän maailmaan kuuluu sekä yhteisöllisiä että yhteiskunnallisia toimijoita. Sosiaalinen verkosto koostuu niistä ihmisistä, jotka nuori määrittelee itselleen tärkeiksi riippumatta siitä, onko henkilöillä yhteyksiä tai siteitä toisiinsa.

Kiinnittyminen sosiaalisiin verkostoihin on ennen muuta yhteiskunnallistumisen mahdollisuus marginaaliin jääneille ja jättäytyneille nuorille. Verkostot ovat myös portti osallisuuteen. Sosiaalisten verkostojen olemassaolo marginaalissa haastaa oletuksen siitä, että palkkatyön ulkopuolella olemiseen liittyy irrallisuus.

Marginaalissa olevat nuoret eivät ole joko syrjäytyneintä tai integroituneita vaan näitä molempia.

Marginaaliasemassa elävät nuoret eivät ole verkostojensa valossa yksinkertaisesti joko syrjäytyneitä tai integroituneita vaan pikemminkin näitä molempia. Verkostojen kautta kokemukset osallisuudesta ja osattomuudesta limittyvät niin, että yhtenä hetkenä painopiste on yhteiskuntaan ankkuroitumisessa, toisena siitä syrjäytymisessä.

Kuuluminen ja kuulumattomuus voi olla nuorten verkostoissa myös päällekkäistä – nuori voi olla osallisena jossakin, mutta kokea samalla osattomuutta jostakin muusta. Sosiaalinen kiinnittyminen onkin marginaalissa eläville nuorille aina tasapainoilua verkostojen vahvuuksien ja heikkouksien välillä.

Marginaalissa riippumattomuus on tärkeää

Osallisuus sosiaalisissa suhteissa tarkoittaa väistämättä sitä, että nuori joutuu uhraamaan palan itsenäisyydestään yhteisyyden alttarille. Marginaaliasemassa itsenäisyyden ja riippuvuuden välisen suhteen jännitteisyys korostuu, koska esimerkiksi palkkatyökansalaisuuden kautta saavutettava riippumattomuus on nuorelle vain kaukainen haave.

Luottamussuhteet perheeseen, hyvinvointivaltioon ja jopa ystäviin jäsentyvät tavanomaista helpommin kahleeksi silloin kun koko elämä rakentuu yhteiskunnan epävirallisella puolella. Riippumattomuudesta voikin tulla marginaalissa nuoren selviytymisen kynnyskysymys, joka haastaa verkottumisen elämän peruslähtökohtana.

Riippumattomuutensa turvatakseen osa nuorista sanoutuu kokonaan irti lähiverkostonsa tuesta. Verkostoihin turvautumisen sijaan he pyrkivät selviytymään yksin, vaikka tämä merkitseekin elämistä entistä niukemmin voimavaroin ja osin myös muista eristyksissä.

Tuen vastaanottaminen merkitsisi kokemusta luovuttamisesta tai häviämisestä.

Erityisesti perhesuhteiden sulkeminen oman elämänpiirin ulkopuolelle on nuorelle yksi keino ottaa elämää haltuun marginaalissa. Tuen vastaanottaminen merkitsisi nuorelle kokemusta luovuttamisesta, jopa häviämisestä.

Marginaalin verkostojen kokeminen uhkaksi omalle integraatiolle on tyypillistä erityisesti miehille. Näyttää siltä, että naisten on helpompi hyväksyä riippuvuus sosiaalisesta verkostosta osaksi elämäänsä marginaalissa. Nuoret miehet sen sijaan kokevat usein, että vain torjumalla verkostojensa tarjoaman tuen he voivat säilyttää itsenäisyytensä marginaalissa. Jättäytymällä tiiviiden verkostojen ulkopuolelle he välttävät kiitollisuudenvelkaan joutumisen ja vastavuoroisten velvoitteiden noidankehän.

Verkostoilla suuri merkitys

Työmarkkinoiden reunalle jääneiden ja jättäytyneiden nuorten verkostot eivät ole kovin laajoja tai monihaaraisia. Osallisuus marginaalissa on elämistä suhteellisen tiiviisti kudotuissa ja tiettyihin elämänalueisiin rajoittuvissa verkostoissa.

Tiiviydestä kertoo se, että verkostojen jäsenistä useimmat tuntevat toisensa. Toisaalta verkostoista puuttuvat lähes kokonaan niin kutsutut välilliset siteet, jotka voisivat toimia sillanrakentajina oman elämänpiirin ulkopuolelle ja kiinnittää nuorta esimerkiksi työmarkkinoihin.

Palkkatyön marginaaliin jääminen ei tarkoita, että nuori on sosiaalisesti syrjäytynyt.

Palkkatyön marginaaliin jääminen ei läheskään aina merkitse sitä, että nuori olisi myös sosiaalisesti syrjäytynyt. Sosiaaliset verkostot koostuivat suhteista perheeseen, sukulaisiin, ystäviin, kavereihin ja hyvinvointivaltion viranomaisiin. Ne olivat nuorille tärkeä sosiaalisen ja taloudellisen tuen lähde ja toimivat myös luottamuksen, solidaarisuuden ja kumppanuuden perustana nuorten elämässä.

On silti muistettava, että verkostot eivät yksin jaksa kannatella ja kiinnittää nuorta yhteiskuntaan. Verkostojen kyky tukea nuorta marginaalissa on varsinkin pitkällä tähtäimellä riippuvainen siitä, miten yhteiskunta tulee vastaan omilla toimillaan. Millaisia mahdollisuuksia se antaa esimerkiksi nuorten itsenäistymiselle tilanteessa, jossa palkkatyötä ei ole saatavilla? Vastuuta nuorten integraatiosta ei saa sälyttää kokonaan epävirallisille verkostoille.

Lue lisää: