Myllerrysten vuodet (1900–1940)
1900-luvun alussa suomalainen kansalaisyhteiskunta jakaantui kahtia.
1900-luvun alussa Suomi itsenäistyi ja Eurooppa kulki kohti lisääntyvän vastakkainasettelun aikaa. Työväki nousi kaikkialla vaatimaan oikeuksiaan, ja oikeistoradikalismi vahvistui synnyttäen sellaisia ilmiöitä kuin Lapuan liike ja natsismi.
Suurlakko vuonna 1905 oli henkinen murros, joka pani aiemmat valtarakenteet kyseenalaiseksi kaikkialla yhteiskunnassa. Se myös vahvisti työväenliikettä: Työväenjärjestöjen määrä kasvoi nopeasti vuosina 1905–1907. Uusia puolueosastoja, ammattiosastoja ja -liittoja perustettiin.
Työväen ammattijärjestöjen valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö, Suomen Ammattijärjestö, perustettiin vuonna 1907. Työnantajien keskusjärjestö Suomen Yleinen Työnantajaliitto perustettiin samana vuonna.
Kansa jakautui kahtia, samoin kansalaisyhteiskunta
Venäjällä koettiin vallankumous maaliskuussa 1917. Vallankumous aloitti kuohunnan myös Suomessa ja johti väestöryhmien välien dramaattiseen kärjistymiseen. Välien uhkaava kiristyminen oli alkanut jo vuonna 1915: Työväenyhdistykset perustivat omia järjestysosastojaan, punakaarteja. Vastaavasti oikeistolaiset ja keskustalaiset muodostivat omia puolisotilaallisia osastojaan, suojeluskuntia.
Punakaartilaisten ja suojeluskuntalaisten välillä käytiin sisällissota keväällä 1918, heti sen jälkeen kun Suomi oli julistettu itsenäiseksi valtioksi 6.12.1917. Sisällissodalla ja sitä edeltäneillä tapahtumilla oli erittäin suuri vaikutus suomalaisen kansalaisyhteiskunnan vaiheisiin koko 1900-luvun ajan.
Juopa alkoi umpeutua vasta 1900-luvun lopulla.
Kansa jakautui kahtia, samoin kansalais-, sivistys-, kulttuuri- ja urheilujärjestöt sekä osuustoimintaliike. Urheiluseuroista eronneet tai erotetut työläiset muodostivat omia työväen urheilujärjestöjään. Osuustoimintaliikkeestä irtaantuivat työväen osuuskaupat, osuusteurastamot ja niin edelleen.
Samalla kun Suomen kansa jakautui kahteen leiriin, jakautui myös suomalainen kansalaisyhteiskunta. Juopa oli niin syvä, että se alkoi umpeutua kansalaisyhteiskunnan kohdalla vasta 1900-luvun lopulla.
Oikeistoradikalismi nitisti työväenjärjestöjä
Euroopassa koettiin oikeistoradikalismin aalto 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. Se toi natsit valtaan Saksassa ja fasistit Italiassa. Myös Suomessa puhalsivat vahvat oikeistolaiset tuulet, jotka vaikuttivat kansalaisyhteiskunnan toimintaan.
Liikehdinnän tuloksena syntyi suuri joukko uusia yhdistyksiä, joista monet olivat jyrkän oikeistolaisia. Ajanjakson henki näkyi sotilaallisten yhdistysten perustamisintona. (Siisiäinen 1996, 39–40; Kokko & Rantatupa 2000, 13.)
Oikeistolaisen hengen vallitessa työväen- ja ammattiyhdistykset joutuivat vaikeuksiin. Viranomaiset määräsivät vuonna 1930 Suomen Ammattijärjestön, useat ammattiliitot ja muut vasemmistososialistien johtamat järjestöt toimintakieltoon. Vuonna 1933 järjestöt lakkautettiin korkeimman oikeuden päätöksellä.
Ammattiyhdistykset tosin perustivat samana vuonna uuden valtakunnallisen liiton, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK), mutta sen jäsenmäärä säilyi pienenä 1930-luvun alkupuoliskon ajan. Kaiken kaikkiaan 1930-luvun taitteessa lakkautettiin yli 3 000 vasemmistolaisen järjestön toiminta. (Bergholm 2002; Siisiäinen 1996, 39–40.)
Sisältö pohjautuu Aaro Harjun tekstiin ”Kansalaisyhteiskunta myllerrysten vuosina”, joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.
Lähteitä
Bergholm, Tapio (2002). SAK:n historia.
Kokko, Marja & Rantatupa, Heikki (2000). Leijonan jalanjälkiä: puoli vuosisataa suomalaista lionstoimintaa. Saarijärvi: Suomen Lions-liitto.
Siisiäinen Martti (1996). Yhteiskunnalliset liikkeet, yhdistykset ja hyvinvointivaltio. Teoksessa: A-L. Matthies, U. Kotakari & M. Nylund (toim.) Välittävät verkostot. Jyväskylä: Gummerus.