Luottamus modernissa maailmassa

Luottamus on vahvan myönteisesti latautunut käsite. Tämä on ymmärrettävää. Onhan yhteistoimintaa, työnjakoa ja sosiaalista toimintaa vaikea ymmärtää ilman luottamusta. Mikään niistä ei voi kantaa pitkälle tulevaisuuteen ilman ainakin minimimäärää luottamusta.

Tässä mielessä on helppo käsittää, että varsinkin monet yhteiskuntatieteilijät ovat pitäneet luottamusta modernin yhteiskunnan perussiteenä. Toisaalta kenenkään ei pidä sulkea silmiään siltä, että luottamuksella voi olla myös kielteisiä vaikutuksia.

Sokea luottamus ei ole voimavara vaan voi sisältää suuriakin riskejä, joiden laukeaminen saattaa kääntää niin yksityisen ihmisen kuin kokonaisen yhteisönkin elämän kohtalokkaille raiteille.

Luottamus tuli yhteiskunta- ja taloustieteisiin 1980-luvulla

Luottamuksella on ollut tehtävänsä kaikissa niissä sosiologisissa teorioissa, joissa on eritelty yhteiskunnan koossa pysymisen edellytyksiä. Se on avainkäsitteitä, kun pohditaan sitä, miten voidaan samanaikaisesti pitää yllä sosiaalista järjestystä ja sosiaalista moninaisuutta.

Teollistumisen aiheuttama traditionaalisten elämänmuotojen hajoaminen nosti esiin kysymyksiä, jotka tulevat hyvin lähelle tämän päivän tulkintoja. Niissä luottamus nähdään sosiaalisten siteiden erottamattomana aineksena.

Luottamuksesta tuli kuitenkin oikeastaan vasta 1980-luvulla sosiologian, taloustieteiden ja niitä lähellä olevien tieteenalojen erityisen mielenkiinnon kohde. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että vuosituhannen vaihteen maailmassa tasapainon löytyminen sosiaalisen koheesion ja yksilöllisten valintojen välillä on tullut erityisen tärkeäksi.

Luottamuksen muodot

Luottamus ja luottavaisuus

Niklas Luhmann tekee eron luottamuksen ja luottavaisuuden välillä. Luottamus liittyy ihmisiin ja luottavaisuus esineisiin, organisaatioihin ja instituutioihin. Jos kysyn kadulla vastaantulevalta vieraalta, paljonko kello on, ja uskon, että hän vastaa rehellisesti, kyse on luottamuksesta. Jos taas uskon tiettyyn kellomerkkiin ja sen toimintavarmuuteen, kyse on luottavaisuudesta. Luhmann tosin korostaa, että tarkan rajan vetäminen luottamuksen ja luottavaisuuden välille on vaikeaa.

Annettu luottamus

Rom Harré puhuu luottavaisuuden sijasta annetusta luottamuksesta. Se on luottamusta, joka on olemassa jo ennen kuin ihmistä on välttämättä tavattukaan. Häneen luotetaan siksi, että hän on jonkin ammattikunnan tai tunnetun suvun edustaja. Luottamus tarkoittaa tällöin sitä, että kyseinen henkilö toimii asianmukaisesti roolissaan ja on siinä mielessä luotettava.

Ansaittu luottamus

Ansaittu luottamus syntyy vasta sosiaalisen vuorovaikutuksen myötä. Harrén mukaan on tapahtunut ”massiivinen” historiallinen siirtymä annetusta luottamuksesta ansaittuun luottamukseen samalla, kun on siirrytty traditionaalisesta yhteiskunnasta moderniin. Tätä väitettä voi kuitenkin epäillä. Modernissakin yhteiskunnassa on annettua luottamusta, joka omaksuu luottavaisuuden muodon.

Luottamuksen tehtävät

Luottamukselle voidaan luetella ainakin kahdeksan tehtävää.

1. Luottamus luo ja ylläpitää solidaarisuutta yhteisön jäsenten kesken. Tuon solidaarisuuden ansiosta yhteiskunnan elämästä tulee sujuvaa ja ennakoitavaa.
2. Luottamus sallii ”toisen” kasvattaa vapausasteitaan luoden samalla edellytyksiä hänen moraaliselle toiminnalleen.
3. Luottamuksen vaikutus niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla on resurssien lisääntyminen. Pjotr Sztompkaa lainaten ”mitä enemmän yksilöllä on luotettuja, sitä enemmän hänellä on mahdollisuuksia kartuttaa tärkeitä tietoja ja saada sosiaalista tukea toimilleen”.
4. Luottamuskulttuurin voimistuminen lisää suvaitsevaisuutta ja taipumusta hyväksyä kulttuurisesti vieraita ihmisiä ja asioita. Näinhän Suomessa on tapahtunut suomalaisen ja suomenruotsalaisen kielen sekä kulttuurin välillä.
5. Luottamus pienentää ns. transaktiokustannuksia eli yhteisymmärrykseen pääsemiseen ja sopimusten tekemiseen vaadittavia ponnistuksia. Tämä johtuu yksistään siitä, että luottamus helpottaa tiedonkulkua yksilöiden kesken ja koko yhteisössä.
6. Luottamus kiinnittää yksilön yhteisöönsä, kuten perheeseen, kotikuntaan ja kansallisuuteen. Tätä kautta se on omiaan vahvistamaan yksilön sosiaalista identiteettiä ja sen välityksellä hänen sidostaan yhteisöön.
7. Luottamus valaa uskoa kaikenlaisten yhteiskunnassa toistuvien toimintojen pitävyyteen. Se on myös yksilötason perustoimintojen, rutiinien lähtökohta.
8. Luottamus luo ja ylläpitää turvallisuudentunnetta. Anthony Giddens kytkeekin luottamuksen perusturvallisuuden tunteeseen.

Georg Simmel ja luottamus

Georg Simmelin mielestä yhtenä luottamuksen lähtökohtana voidaan pitää tasa-arvoa. Ilman sitä ei tapahdu sosiaalista vaihtoa. ”Ilman yleistynyttä luottamusta, jota ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan, yhteiskunta itsessään hajautuisi, sillä hyvin harva ihmissuhde perustuu kokonaan siihen, mitä varmuudella tiedetään toisesta ihmisestä, ja vain harva suhde kestäisi, ellei luottamus olisi yhtä vahva tai vahvempi kuin rationaalinen todiste tai henkilökohtainen havainto.” Sosiaalisen kanssakäymisen (tai vaihdon) edellytyksestä tulee näin koko yhteiskunnan edellytys.

Simmelin mukaan luottamukseen sisältyi pettämisen ja petetyksi tulemisen riski. Rahatalouden yleistyminen korosti vielä tätä riskiä. Simmel yhtyi aikansa ajatteluun ja sosiologiassakin voimistuneeseen ajatuskantaan, että markkinatalous oli omiaan yksipuolistamaan sosiaalisia suhteita. Se suosi järkiperäistä asennetta suurkaupungeissa.

”Tunteenomaiset ihmissuhteet perustuvat ihmisten yksilöllisyyteen, järkiperäisissä suhteissa ihmiset lasketaan vain lukuina”, Simmel sanoo. Markkinatalous ei siis antanut Simmelin mielestä perimmältään sijaa luottamuksellisille suhteille, vaikka hän pitääkin niitä sosiaalisen järjestyksen perustana.

Luottamuksen suhde talouteen

Yleistyneen luottamuksen ja talouden suhteesta on kirjoitettu paljon. Yksi syy tähän on se, että taloudelliset mallit ovat osoittautuneet selityskyvyltään alhaisiksi. Luottamusta ja sosiaalista pääomaa onkin alettu pitää tekijöinä, joka nostaa taloustieteen mallien selityskykyä. Ne ovat talouden ulkopuolisia elementtejä, joita ei aiemmin huomattu ottaa mukaan, kun vertailtiin kansakuntien varallisuutta.

Luottamus ja sosiaalinen pääoma ovat tekijöitä, jotka nostavat taloustieteen mallien selityskykyä.

Tällaisena kulttuurisena tai sosiaalisena elementtinä yleistyneen luottamuksen on uskottu viime kädessä selittävän taloudellista menestystä globalisoituvassa maailmassa. Tätä on kuitenkin vaikea näyttää toteen. Vaikka yleistyneeseen luottamukseen viitataankin eräänlaisena ihmekäsitteenä makrotaloudellisen menestyksen selittämisessä, sen suhde kansantalouteen on vähintäänkin epäselvä.

Lue lisää: