Kansalaisuuden käsite on liian ahdas

Perinteinen käsitys kansalaisuudesta ei enää toimi. Se korosti valtion jäsenyyttä ja laillisia oikeuksia, kuten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta. 1950-luvulla tähän määrittelyyn lisättiin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Nyt on kuitenkin aika siirtyä uudenlaiseen kansalaisuuden ymmärtämiseen.

Kansalaisuuden täytyy laajentua

Kansalaisuus tulee nähdä aikaisempaa laajempana käsitteenä. Tämä mahdollistaa sen, että muutkin kuin valtion jäsenet voivat kokea osallisuutta ja kuulumista yhteiskuntaan. Kuulumisen ja osallistumisen kokemus ovat keskeisiä ihmisyyteen liittyviä asioita. Jos ihminen ei koe osallisuutta, hän on ulkopuolinen ja kärsii siitä. Se aiheuttaa puolestaan terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. 

Euroopassa on viime vuosina korostettu ulos sulkemista nationalismin ja populismin nousun myötä. Yhteiskunnan hyvinvoinnin ja menestymisen kannalta meidän pitää korostaa päinvastoin sisään ottamisen näkökulmaa ja kehittää siihen uusia mekanismeja niille, jotka ovat muuttaneet Suomeen.

Jokaista kulttuuria tulee arvostaa

Kansalaisuuden moderniin tulkintaan pitää ottaa vahvasti mukaan osallistuva kansalaisuus, eli ihmisten aito mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Kansalaisten osallistumismahdollisuuksia on Suomessa viime vuosina laajennettu, mutta laajentamiselle on edelleen paljon tarvetta.

Kulttuurinen kansalaisuus korostuu jatkuvasti kantasuomalaisten kulttuurisen eriytymisen ja maahanmuuttajien tuoman kulttuurin myötä. Kulttuurinen kansalaisuus tarkoittaa oikeutta olla aidosti oma itsensä ja erilainen. 

Kulttuurinen kansalaisuus on oikeutta olla aidosti oma itsensä ja erilainen.

Kulttuurinen osanotto ja häiriötön mukanaolo kulttuurisissa yhteisöissä ovat tämän kansalaisuusulottuvuuden perusoikeuksia, samoin kulttuurinen tunnustaminen ja kunnioittaminen. Tästä syntyy sosiaalinen itsekunnioitus ja halu olla kaikella potentiaalilla mukana oman elämän ja siten myös yhteiskunnan rakentamisessa.

Kulttuuriseen kansalaisuuteen kuuluvat arvot, normit, identiteetit, tarkoitukset ja käytännöt. Se vaatii erilaisuuden hyväksymistä. Tätä näkökulmaa nationalistit ja populistit juuri vastustavat, koska he pelkäävät oman kulttuurisen identiteettinsä ja sosiaalisen asemansa puolesta.

Tasavertaisuuden eteen on yhä tehtävä töitä

Kansalaisuuden perinteinen määrittely on ollut miehinen. Nykyaika vaatii täysin tasa-arvoisen ja sukupuolineutraalin kansalaisuuden käsitteen teoriassa ja käytännössä. Suomessa ollaan tämän suhteen pitkällä, mutta vieläkin on piilorakenteita, jotka suosivat miehiä. 

Merkitykselliseen kansalaisuuteen kuuluu arvokkuuden kokemus.

Moderniin kansalaisuuteen kuuluvat kaikkien tasavertaiset oikeudet ja kaikkien yhtäläinen arvo. Siihen kuuluu myös jokaisen ihmisen arvokkuus ja sen kunnioittaminen. Merkityksellinen kansalaisuus ei voi toteutua ilman arvokkuutta jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa.

Uusi ulottuvuus on nähdä myös lapset kansalaisina, toki erilaisina kuin aikuiset. Lapset ovat tulevaisuuden täysivaltaisia kansalaisia. Heidän tulisi kasvaa kansalaisuuteen lapsuudesta lähtien, mikä tarkoittaa muun muassa heidän kuulemistaan heitä koskevissa asioissa ja heidän oikeuksiensa kunnioittamista.

Moderni kansalaisuus on laaja-alainen kokonaisuus

Radikaalimpi ajatus on ainakin meille suomalaisille intiimi, seksuaalinen ja sukupuolinen kansalaisuuden ulottuvuus. Siihen voi katsoa kuuluvan oikeuden omaan ruumiiseen, tunteisiin, näkemyksiin, sukupuoleen ja ihmissuhteisiin. 

Ekologinen kansalaisuus on itsestään selvästi osa modernia kansalaisuutta, koska ekologia määrittää elämisemme reunaehdot maapallolla.

Lue lisää: