Siirry sisältöön
Tietopankki
Irma Rantonen & Timo Lehtonen

Kansalaistoiminta

Nykysuomen sanakirjan mukaan kansalaistoiminta on henkilön julkinen toiminta yhteiskunnan, yhteisön jäsenenä, erilaisissa yhdistyksissä, kansalaisjärjestöissä ym. Talouselämän, yritysten ja taloudellisten yhdistysten toiminta ei ole kansalaistoimintaa. Parhaimmillaan kansalaistoiminta tukee demokratian kehittymistä todelliseksi demokratiaksi, auttaa politiikkaa lähentymään todellista ja mahdollisimman välitöntä yhteisten asioiden hoitoa ja luo kansalaisille mahdollisuuksia olla todellisia kansalaisia, ei alamaisia.

Jukka Kekkosen mielestä kansalaistoiminnan käsitteen synty voidaan ajoittaa 1700-luvun lopulle, valistuksen ja Ranskan suuren vallankumouksen kaudelle. Porvaristo ja laajasti ottaen yhteiskunnan keski- ja alemmat ryhmät alkoivat vaatia yhteiskunnallisten oikeuksien ja velvollisuuksien uusjakoa: tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta lain edessä ja sääty-yhteiskunnalle leimallisten etuoikeuksien poistamista. Kansalaisten ja yhteisön välinen suhde haluttiin määritellä ratkaisevasti uudella tavalla.

Toimivan kansalaistoiminnan edellytykset

Edellytys kansalaistoiminnan käynnistymiselle on ihmisten kansalaistietoisuuden herääminen. Herääminen tapahtuu, kun ihmiset oivaltavat, että yhdessä voidaan vaikuttaa asioihin ja uudistaa yhteiskuntaa. Ihmisillä on toiveita ja mielikuvia paremmasta elämästä sekä uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Sari Vesikansan mukaan kansalaiseksi kehittyminen edellyttää yhteiskuntaa koskevan tiedon hankkimista ja kykyä asettaa kysymyksiä. Se edellyttää myös yksilön sosiaalisen ja moraalisen tietoisuuden kehittymistä, kykyä tarkastella maailmaa myös muiden ihmisten näkökulmasta sekä arvioida havaintojaan kokonaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Kansalaistoiminta lisää juuri näitä tietoja ja taitoja.

Tavoitteiden määrittely – se, mitä porukka aikoo saada aikaan – on kaiken kansalaistoiminnan ydin. Tavoitteet ohjaavat toimintaa ja antavat sille motiivin ja mielen. Kalevi Leppäsen mielestä hyvä tavoitteenasettelu on 1) realistinen, mahdollinen todella saavuttaa, 2) haastava, ei siis liian helppokaan, 3) koko porukan tuntema ja sisäistämä, 4) täsmällisesti ja yksiselitteisesti muotoiltu.

Kansalaistoiminnan jatkuvuuden kannalta on tärkeätä, että mukaan tulee uusia ihmisiä. Vanhojen into ja energia uhkaavat kulua loppuun, ellei mukaan tule uusia jäseniä jakamaan työtä ja tuomaan tuoreita ajatuksia. Uusien jäsenten hankintaan, sisäänajoon ja toimintaan sitouttamiseen kannattaa paneutua.

Kansalaistoiminnan käynnistäminen

Kansalaistoiminta käynnistyy yleensä siten, että joku kansalainen tai kansalaisryhmä huomaa elämässään tai ympäristössään jonkin epäkohdan, johon olisi syytä puuttua. Alkuvaiheessa koetetaan kartoittaa, onko olemassa järjestöä tai ryhmää, joka jo toimii tämän asian puolesta. Jos ryhmää ei ole tai jos olemassa olevan ryhmän toimintatapa ei itselle sovi, tulee mieleen perustaa oma toimintaryhmä.

Kun ryhmä toimii, sen täytyy tehdä yhteisiä päätöksiä. Kokoukset ovat väline organisaation tavoitteiden toteuttamiseen. Hyvä kokous sitoo päätöksillään osallistuvia ihmisiä tekemiseen. Yksilön kannalta se on väline hänen tärkeäksi katsomiensa asioiden ajamiseen, mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin päätöksiin. Kokouksista ei saisi kuitenkaan tulla toiminnan keskipistettä. Tärkeintä toiminnassa on se, mitä tapahtuu kokousten välissä.

Kun kansalaistoimintaryhmä on toiminut jonkin aikaa, se alkaa järjestäytyä. Tätä vahvistaa mm. ryhmän roolijaon jäsentyminen. Organisoituminen tuo sisäistä turvallisuutta normien ja sääntöjen kautta ja luo ryhmän ulkoista imagoa. Selkeä organisointi ja työnjako antavat mielekkäitä tehtäviä niin uusille kuin pidempään mukana olleille kansalaisille ja auttavat hahmottamaan kokonaisuutta.

Kansalaistoimintaan on valittava sellaisia toimintamuotoja, jotka sopivat ryhmän jäsenille ja jotka vievät asiaa eteenpäin. Osa niistä perustuu lakiin; kuten kuntalaisen aloiteoikeus, osa on lähempänä kansalaistottelemattomuutta; kuten toimintatempaukset. Toimintamuodot voivat tietenkin vaihdella ryhmän jäsenten innostuksen ja tilanteen asettamien vaatimusten mukaan.

Kansalaistoimintaa ja omaa yksityiselämää ei voi koskaan täysin pitää erillään. Paljon toimintaa tukevaa tietoa tulee kansalaisten omasta historiasta: koulutuksesta, työstä ja aikaisemmasta toiminnasta. Jos ryhmähenki on hyvä, tämä tietovaranto on koko ryhmän käytössä. Tietoa täytyy myös välittää kansalaistoiminnan ulkopuolelle.

Kansalaistoiminnan merkitys

Kansalaistoiminnan merkityksen mittaaminen ei ole aivan helppoa. Usein kansalaistoiminta liittyy asioihin, joita ei voi mitata rahassa tai joiden toteuttaminen ei ensi silmäyksellä näyttäisi olevan taloudellisesti kannattavaa. Kansalaistoiminta on kuitenkin vaikuttanut useiden suurten mullistusten käynnistymiseen. Esimerkiksi sopii vaikkapa Suomen itsenäistyminen. Aluksi harmittomalta näyttävästä toiminnasta kasvoi voimakkaita liikkeitä, jotka muuttivat yhteiskuntaa ratkaisevasti, kun tilaisuus siihen tuli.

Martti Siisiäisen mukaan yhteiskunnalliset liikkeet toimivat demokraattisissa maissa järjestelmän hälytyskelloina. Ne joko vauhdittavat uudistusprosesseja (työväenliike) tai tarttuvat hätäjarruun (ekologiset liikkeet). Ne ovat välttämättömiä keinoja, joiden avulla järjestelmän puutteellisuudet paikallistetaan ja määritellään sekä mahdollisesti korjataan. Niiden erityinen merkitys on lisäksi siinä, että ne muodostavat sillan yhteiskunnan jäsenten arkielämän ja poliittis-yhteiskunnallisen järjestelmän välille.

Peruskurssi

Timo Lehtonen, Irma Rantonen
Kuopion läänin nuorisolautakunta, Nuorten Palvelu ry
Kuopio 1995, ISBN 952-90-6509-4

*Tiivistelmä raportista. Tekstin sisältö on raportin kirjoittajien.

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.