Yritysten ja järjestöjen yhteistyössä käyttämättömiä mahdollisuuksia

Kansalaisjärjestöt ovat perinteisesti tarjonneet monipuolisia harrastusmahdollisuuksia kuntien ja kaupunkien asukkaille. Järjestöt edistävät kansalaisten hyvinvointia myös esimerkiksi organisoimalla ystävätoimintaa ja lasten kerhotoimintaa. Järjestöjen yhteistyö kuntien kanssa on yleistymässä myös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Tulevaisuuden tilaaja-tuottajamallit hakevat vielä muotoaan, mutta yhteistyön tulisi perustua tasa-arvoiselle kumppanuudelle ja keskinäiselle arvostukselle.

Kansalaisjärjestöjen yhteistyö yritysten kanssa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi on sen sijaan vielä suhteellisen harvinaista Suomessa. Käytännössä vain suurimmat kansalaisjärjestöt pyrkivät järjestelmällisesti yhteistyöhön yritysten kanssa. Tämä kävi ilmi tehdessäni aiheesta selvitystä Raha-automaattiyhdistykselle viime vuonna. Selvityksen raportti ”Tehdään yhdessä hyvää” julkaistiin helmikuun alussa 2011.

Selvityksen lähtökohtana oli halu tutkia, konkretisoituuko yritysten yhteiskuntavastuu yhteistyönä järjestöjen kanssa ja jos, niin miksi ja miten. Selvityksessä kartoitettiin myös järjestöjen motiiveja yritysyhteistyöhön sekä sitä, mitä järjestöt ja yritykset odottavat kumppaniehdokkailta. Selvityksessä esitellään toimivan ja tuloksellisen yhteistyön edellytyksiä sekä toisaalta niitä esteitä ja mahdollisia riskejä, joita yhteistyöhön sisältyy.

Järjestöyhteistyö parantaa työnantajaimagoa

Yritykset ovat kiinnostuneita yhteistyöstä järjestöjen kanssa, koska yhteistyön on havaittu lisäävän henkilöstön työmotivaatiota ja parantavan yrityksen houkuttelevuutta työnantajana. Ihmiset hakevat työstään mielekkyyttä ja eräänlaista syvempää tarkoitusta, ja työnantajan yhteistyö yleishyödyllisen järjestön kanssa voi sitä tuoda. Yhteistyö voi olla esimerkiksi sitä, että yrityksen työntekijät kouluttavat järjestöväkeä tai auttavat järjestöä sen varainhankinnassa ja markkinoinnissa. Yhteistyö voi konkretisoitua myös kolmansille osapuolille, esimerkiksi maahanmuuttajille tai nuorille, tarjottavana koulutuksena. Yrityksiä kiinnostaa myös järjestöjen asiantuntemus ja mahdollisuus kehittää henkilöstönsä vuorovaikutustaitoja.

Järjestöjen yritysyhteistyön tärkein motiivi on varainhankinta. Järjestöjen pitää kuitenkin pystyä tarjoamaan yritykselle vastikkeita taloudelliselle tuelle. Vastikkeettomien rahalahjoitusten aika alkaa nimittäin olla ohi ainakin suurten tukisummien kohdalla. Taloudellisen tuen lisäksi järjestöt tavoittelevat yritysyhteistyön kautta uusia kohderyhmiä. Yritysyhteistyöhön voi motivoida myös muiden kuin taloudellisten toimintaresurssien kasvattaminen. Järjestöt pyrkivät myös edistämään yhteiskunnallista muutosta joko vaikuttamalla yrityksen toimintatapoihin tai kolmansiin osapuoliin, kuten lainsäätäjään, yhdessä yrityskumppanin kanssa.

Yhteistyötä pitää johtaa, seurata ja mitata

Tekemäni selvityksen mukaan toimivan yhteistyön edellytyksenä on yhteinen arvopohja. Vähintään yhtä tärkeää on yhteinen tavoite. Yhteistyöhän ei ole itsestäänselvyys, vaan yksi keino organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Kestävimpiä tuloksia saadaan, jos yhteistyö tukee osapuolten ydintoimintaa. Tällöin on kyse strategisesta yhteistyöstä, jota johdetaan ja mitataan systemaattisesti ja joka on parhaimmillaan pitkäjänteistä.

Kumppaniehdokkaiden hyvää mainetta odottavat yritykset järjestöiltä ja järjestöt yrityksiltä. Lisäksi yritykset toivovat järjestön olevan tunnettu yritykselle tärkeissä kohderyhmissä. Myös keskinäinen viestintä vaatii oman aikansa: kumppanuussuhde ei elä eikä kasva ilman huolenpitäjiä.

Selvitykseni perusteella sekä järjestöt että yritykset arvostavat kumppanin sitoutumista pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Eräs haastattelemani yritysedustaja totesi, että vasta sitten, kun kumppani tunnetaan paremmin, yhteistyö saa syvyyttä ja sille voidaan asettaa yhteisiä tavoitteita. Tähän kuluu hänen mukaansa enemmän aikaa kuin vuosi tai kaksi.

Kotiläksyt kannattaa tehdä ensin

Näkemykseni mukaan yhteistyön käynnistymistä helpottaa osapuolten ennakkoon tekemä suhteellisen perusteellinen valmistelutyö. Ilman sitä yhteydenotot voivat jäädä hapuileviksi ja satunnaisiksi eivätkä johda jatkoneuvotteluihin. Järjestöissä on syytä pohtia, miksi yritysyhteistyötä halutaan ja kenen kanssa. Onko toimialoja, joita edustavien yritysten kanssa yhteistyö on kokonaan poissuljettu tai mahdollista vain tiukoin reunaehdoin?

Olennaista on määritellä, mitä järjestöllä on yrityksille tarjottavana ja mihin hintaan. Yritykset toivovat järjestöiltä konkreettisia, mutta ei liian valmiiksi suunniteltuja ehdotuksia. Omat, käytettävissä olevat henkilöresurssit, kuten aika ja osaaminen, kannattaa kartoittaa, sillä yhteistyön hoito voi viedä yllättävän paljon aikaa. Valmistelutyöhön kuuluu myös sisäinen keskustelu järjestön eri portaissa: yritysyhteistyö voi herättää ennakkoluuloja ja jakaa mielipiteitä, joten yhteistyölle on syytä hankkia sisäinen mandaatti.

Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan RAY:n sivuilla.

Sari Kuvaja, 22.3.2011

*Artikkeli