Siirry sisältöön
Tietopankki
Sari Kuvaja

Yhdistykset kolmannen sektorin toimijoina

Vapaaehtoistyö lisää sosiaalista pääomaa, kumppanuudet taloudellisia resursseja

Martti Siisiäisen toimittamassa artikkelikokoelmassa tarkastellaan jyväskyläläisiä yhdistyksiä ja niiden toimintaa viime vuosituhannen vaihteessa. Toimittajan omin sanoin ”tavoitteena on luoda yleiskuva Jyväskylässä toimivista yhdistyksistä vuonna 2001 ja sitä kautta kolmannen sektorin toiminnoista paikallisyhdistyksen näkökulmasta”. Artikkelit käsittelevät yhdistysten taloudenhoitoa, vapaaehtoistyötä, yhdistyksissä syntyviä innovaatioita sekä yhdistysten kanssakäymisen muotoja.

Kolmannen sektorin työllistämisvaikutukset eivät ole riittävä sektorin taloudellista vaikuttavuutta arvioiva mittari, koska näin syrjäytetään vapaaehtoisten työpanos, kirjoittaa Miikka Pyykkönen artikkelissaan Vapaaehtoistyö jyväskyläläisissä yhdistyksissä. Vapaaehtoistoiminnan osuus kansantalouden kokonaistyövoimaosuudesta oli vuonna 1996 nelisen prosenttia, ja kaksi kolmesta vapaaehtoisesta toimi yhdistyksissä. Jyväskyläläisille yhdistyksille tehty kysely osoitti, että vapaaehtoistyö voidaan ymmärtää monin tavoin: se voi tarkoittaa vain yhdistyksen jäsenten tekemiä tehtäviä tai kaikkea yhdistyksen piirissä tehtävää työtä, jota voivat tehdä sekä jäsenet että ulkopuoliset. Ulkopuolisten osuus vapaaehtoistyössä on kasvanut vuosi vuodelta ja trendi jatkunee, kun ns. hetkiaktivismi yleistyy.

Eniten vapaaehtoisia toimii liikunta-alan, terveydenhuollon, sosiaalialan ja uskonnollisissa järjestöissä. Jyväskylässä tilanne oli vuosituhannen vaihteessa toisennäköinen, sillä eniten vapaaehtoisia toimi maanpuolustuksellisissa ja rauhanalan yhdistyksissä. Vapaaehtoiset vastaavat muun muassa toiminnan suunnittelusta, hallinnosta, tiedotuksesta ja tilaisuuksien järjestämisestä; jyväskyläläisissä yhdistyksissä painopiste oli suunnitteluun ja toteutukseen liittyvissä tehtävissä. Yli puolet yhdistyksistä ilmoitti kouluttavansa vapaaehtoisia, sosiaalialan järjestöt muita useammin. Vaikka vapaaehtoistyö ei välttämättä näy taloudellisina tunnuslukuina, se ilmenee sosiaalisena ja kulttuurisena pääomana. Yhdistyksiä kohdellaan yhä useammin myös asiantuntijoina ja innovaattoreina.

Palveluvastuun siirtäminen valtiolta kunnille 1990-luvulla on ajanut monet kunnat etsimään yhteistyökumppaneita yrityksistä ja yhdistyksistä. Yhdistysten mukaantulo palvelumarkkinoille ei ole kuitenkaan ongelmatonta: monet yritykset ovat huolissaan vapaaehtoistoimin tuotettujen palvelujen mahdollisista kilpailua vääristävistä vaikutuksista. Joissakin kunnissa pohditaan, onko vapaaehtoisten tekemä työ laadultaan riittävää. Kaiken kaikkiaan on kiistelty siitä, onko hyvinvointivaltiolle sopivaa, että yhteiskunnan peruspalveluja tuotetaan vapaaehtoisten voimin.

Tiedon hankinta ja informaation välitys ovat keskeinen osa monien yhdistysten toimintaa, joten ei ole samantekevää, keiden tuottaman tiedon varassa yhdistykset toimivat. Anne Luomalan mukaan yhdistykset jakavat ja välittävät tietoa ennen kaikkea jäsenilleen, mutta monet hyödyntävät tietojaan, kokemuksiaan ja ideoitaan myös laajemmin, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Yhdistysten on jaettava tietoa myös oman etunsa vuoksi, tullakseen tunnistetuiksi ja tunnustetuiksi toimijoiksi yhteiskunnassa. Monitahoiset vuorovaikutussuhteet ovat menestymisen edellytys myös yhdistyksille, eivät vain yrityksille. ”Mikäli yhdistykset haluavat vaikuttaa yhteiskunnallisen elämän suuntaan tavalla tai toisella, yhdistysten on kyettävä esittämään asiansa taitavasti ja niiden on tunnettava edustuksellisuuteen perustuvan poliittisen päätöksenteon mekanismit ja hallinto-organisaatioiden hierarkiat”, kirjoittaa Anne Luomala artikkelinsa Tieto, toiminta ja innovaatiot johtopäätöksissä.

Yhdistykset ovat yleisimmin vuorovaikutuksessa toisten yhdistysten kanssa, selviää Anne Luomalan ja Miikka Pyykkösen artikkelista Yhdistysten yhteistyökumppanit ja kanssakäymisen muodot. Yhteistyötä tehdään ennen kaikkea saman alan yhdistysten ja oman alan piiri- ja kattojärjestöjen kanssa. Luomalan ja Pyykkösen tekemän tutkimuksen mukaan lähes puolella kaikista jyväskyläläisistä yhdistyksistä oli kanssakäymistä myös yritysten kanssa, suhteellisesti eniten urheilu- ja liikuntayhdistyksillä sekä maanpuolustuksen ja rauhantyön yhdistyksillä. Vähiten yhteyksiä oli uskonnollisilla, elämänkatsomuksellisilla ja poliittisilla yhdistyksillä.

Järjestöjen ja julkisten viranomaisten väliset suhteet ovat muuttuneet yhteistoiminnan suuntaan, artikkelin johtopäätöksissä todetaan. ”Vastavuoroisuuden hengessä tapahtuva molemminpuolinen yhteydenpito näyttäisi olevan vahvistuva tendenssi”, kirjoittajat päättelevät tutkimuksiinsa perustuen. Vielä enemmän vahvistunee tiedotusvälineiden rooli. Selvityksen perusteella tiedotusvälineet olivat jo vuosituhannen vaihteen tienoilla yhdistyksille paitsi tärkeitä tiedonlähteitä, myös keskeisiä vuorovaikutuskumppaneita. Julkisuus on yhdistyksille toiminnan mahdollistaja, mutta monille jopa sen edellytys, sillä julkisuudesta haetaan oikeutusta toiminnalle ja olemassaololle.

Tutkimus jyväskyläläisistä yhdistyksistä

Martti Siisiäinen (toim.)
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry 2002

*Kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.