Viisi asiaa, joita ei voi muuttaa

David Richo on amerikkalainen psykoterapeutti. Hänen kirjansa ”Viisi asiaa, joita ei voi muuttaa. Hyväksyminen tienä onnellisuuteen” (Basam Books 2011) on vaikuttava lukukokemus. Hänen mukaan nämä viisi muuttamatonta asiaa ovat:1. Kaikki muuttuu ja päättyy.

2. Asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan.
3. Elämä ei ole aina reilua.
4. Kipu on osa elämää.
5. Ihmiset eivät ole aina rakastavia ja lojaaleja.

David Richo avaa ajatteluaan mm. seuraavalla tavalla:

1.
Kun en enää nähnyt tarkasti lukiessani, en aluksi halunnut myöntää, että näköni oli heikkenemässä. Aloin käyttää suurennuslasia. Pian vaihdoin kaupasta ostettuihin lukulaseihin. Alkaessani kärsiä päänsäryistä menin vihdoin tapaamaan silmälääkäriä, joka antoi minulle silmälasireseptin. Muistan, kuinka hänen täytyi vakuutella minulle, että linssini ovat hyvin heikot, eikä ollut kyse siitä, että välttämättä tarvitsisin niitä. Hän oli epäilemättä tavannut kaltaisiani aiemminkin: vanheneva mies, joka yrittää kiistää, että olisi jo aika päästää irti.

Kehoni myöntyi kauan ennen kuin mieleni pystyi seuraamaan esimerkkiä.

2.
Vaatii nöyrää antautumista, jotta pystyy myöntymään sille, että asiat etenevät haluamiaan reittejä. Luonto tulee meitä vastaan tässä asiassa, sillä tuonkaltainen nöyryys lähentää meitä maahan. Englannin kielen sana ”humility” (nöyryys) tulee sanasta ”humus”. Nöyryys ei tarkoita itsensä alentamista tai pelkkää vaatimattomuutta. Se on itsensä todellisuudelle virittämistä.

Nöyryys on myöntymistä maanpäällisille ehdoille, jotka tekevät elämästä vaikeaa ja samalla niin jännittävää.

3.
Homo sapiensin geenipooliin kuuluva tosiasia on elää kostaminen oletusasetuksena. Vaatii henkisyyden harjoittamista, jotta kykenee olemaan tottelematta tätä luontaista impulssia. .. Kostaminen ei tasapainota asioita, sillä se vahingoittaa kostajan sielua ja saa siihen aikaan entistä vakavamman epätasapainon.

Henkisesti kehittyneellä aikuisella on henkilökohtaisia tavoitteita, mutta ei toisen kustannuksella. Moraalisesta periaatteesta tulee tärkeämpi kuin menestyksestä materiaalisessa maailmassa.

4.
Self help -liike vaatii joskus, ehkäpä liian joustamattomasti, että meidän ei tule koskaan alistua uhreiksi. Aikuinen tietää, että joskus ei voi välttää uhriksi joutumista, jos kokee elämänsä täysillä. Meitä kaikkia käytetään joskus hyväksi, huijataan, petetään, johdetaan harhaan, lyödään kanveesiin. Vaikka kuinka yritämme välttää nämä vaihtoehdot, vaikka kuinka haemme hyvitystä niiden tapahtuessa, emme voi täysin välttyä niiltä. Kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa.

Henkisesti kehittynyt aikuinen ei etsi vastausta (ahdinkoonsa) vaan sen merkitystä.

5.
Ihmissuhteita koskeva tosiasia on, että emme jatkuvasti saa huomiota, hyväksyntää, arvostusta hellyyttä ja sallimista, emmekä todellakaan siinä määrin kuin toivoisimme. Kun myönnymme ehdoitta tälle kumppaniamme (myös työssä. KH) koskevalle tosiseikalle, emme enää kuvittele elävämme sadussa vaan olemme tiedostavia aikuisia. Emme enää tarvitse sitä, mitä emme voi saada.

On paradoksaalista, että kun emme enää odota mahdottomia, kumppanimme tuntee olonsa vähemmän painostetuksi, minkä seurauksena hän tyydyttää tarpeemme itse asiassa entistä paremmin. Joskus todellisuuden hyväksyminen sellaisenaan edistää todellisuuden muuttumista.

Richo, David, Viisi asiaa joita ei voi muuttaa
Basam Books, 2011

Kirja-arvion laati Kristiina Harju, julkaistu hänen blogissaan 22.4.2012