Vapaaehtoistyön johtaminen

Salla Kuuluvainen paneutuu teoksessa ”Vapaaehtoistyön johtaminen” monipuolisesti vapaaehtoistyön johtamiseen. Hän erottaa toisistaan ammattimaisesti johdetut yhdistykset ja kansalaisyhdistykset ja tarkastelee vapaaehtoisten johtamista näissä erityyppisissä yhdistyksissä. Kirjassa esitellään keskeiset vapaaehtoistyön johtamisen työkalut.

Vapaaehtoistyön johtaminen tarkoittaa Kuuluvaisen mukaan sitä, että vapaaehtoisille luodaan mahdollisuudet toimia ja tavoitella yhdistyksen tai yhteisön päämääriä. Vapaaehtoistyön johtamisessa suunnitellaan toimintaa ja tavoitteita, innostetaan ja motivoidaan vapaaehtoisia sekä koordinoidaan vapaaehtoistyötä yhdistyksen arjessa. Vapaaehtoistyön johtaminen on sekä yksilöllinen että kollektiivinen prosessi, jossa yhdistyksen organisaatiokulttuurin tuntemus ja toiminnan ymmärtäminen on keskeistä.

Kuuluvainen lainaa Juha Heikkalaa (2002), jonka mukaan jotkut ovat ennustaneet, että itseohjautuva toiminta voisi olla yksi vapaaehtoistyön tulevaisuuden toimintamalleista. Itseohjautuvassa toiminnassa ihminen osallistuu aktiivisesti ja omaehtoisesti toiminnan tekemiseen eikä vain odota jonkin organisoivan toimintaa. Itseorganisoituva toiminta on tyypillisesti joustavaa, innovatiivista ja rakentuu vahvasti toimijoiden autonomiaan. Jokainen ottaa vastuuta niistä toiminnan alueista, joista hän on kiinnostunut. Työn tekijä tekee päätökset ja ehdottaa itselleen roolia ja kantaa tekemisestään myös vastuun. Itseorganisoituva malli sopii vapaaehtoistyöhön, kun työtä on paljon, tekijöitä runsaasti, tekemiseen riittävät ns. jokamiehen taidot ja toiminnan luonne on osallistava.

Kuuluvaisen mukaan johtajuus syntyy itseorganisoituvassa toimintamallissa yleensä epävirallisen valtuuttamisen kautta. Johtaminen on usein luonteeltaan enemmän tai vähemmän kollektiivista. Kirkas visio ja selkeät tavoitteet mahdollistavat itseorganisoituvan toiminnan. Malli sopii niille, jotka haluavat toimia omatoimisesti, ovat suuntautuneet konkreettiseen tekemiseen ja ovat vastuullisia.

Kuuluvaisen mukaan keskeisellä sijalla vapaaehtoisten johtamisessa ovat vapaaehtoisten motivoiminen, sitouttaminen sekä vapaaehtoisten roolit ja työnkuvat. Vapaaehtoisten johtamisen arjessa Kuuluvainen nostaa esiin vapaaehtoisten kohtaamisen, tukemisen, palkitsemisen ja konfliktien ratkaisemisen.

Vapaaehtoistyössä ratkaisevat ihmisestä itsestään kumpuavat motiivit, eivät ulkoiset syyt. Palkitseminen ja huomioiminen ovat tärkeitä ja kivoja, mutta se harvoin ratkaisee kenenkään mukanaoloa vapaaehtoistyössä. Sen sijaan mielekäs toiminta, merkittävä päämäärä ja hyvin organisoitu vapaaehtoistyö merkitsevät paljon.

Sitoutumista on monenasteista ja myös sitoutumisen vaatimus on erilainen eri tehtävissä. Joitakin tehtäviä voi hoitaa ilman syvällistä perehdytystä ja projektimaisesti. Toisissa tehtävissä tarvitaan taasen kouluttautumista ja sitoutumista pitkäjänteiseen tekemiseen. Pessin ja Oravasaaren (2010) mukaan suomalaisissa yhdistyksissä ei sitouteta ihmisiä antamalla heille lisää valtaa ja vastuuta, vaan sitouttamiskeinoina ovat koulutuksen ja työnohjauksen tarjoaminen sekä virkistystilaisuuksien järjestäminen. Kuuluvainen kysyy, voiko järjestötoiminnassa ketään sitouttaa, vai syntyykö halu olla mukana ja tehdä vapaaehtoistyötä omasta sitoutumisesta, johon on jokaisella omat syynsä?

Vapaaehtoistyössä ovat tärkeitä omistajuuden tunne, psykologinen kokemus, että jokin toiminta tuntuu omalta. Omistajuutta voi luoda antamalla ihmisille mahdollisuus osallistua oman vapaaehtoistyönsä roolittamiseen sekä vastuuttamiseen. Työn autonomia ja omaehtoisuus lisäävät omistajuuden tunnetta, samoin mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja päätöksentekoon.

Salla Kuuluvaisen teos päättyy havaintoon, että ”vapaaehtoistyön tulee olla mielekästä, hauskaa ja vaikuttavaa ja sen pitäisi olla omalta osaltaan luomassa hyvää elämää”.

Kuuluvainen, Salla, Vapaaehtoistyön johtaminen.
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi, Helsinki 2015

Teoksen luki Aaro Harju