Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta?

Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan

Suomessa vapaaehtoistoiminta, naapuriapu ja lähimmäisestä huolehtiminen ovat perinteisesti olleet osa jokapäiväistä elämää. Vakaan talouskasvun aikana niitä ei huomioitu, eivätkä myöskään luonnonkatastrofit tai muut ulkoiset uhat tehneet vapaaehtoisista sankareita. Tilanne on nyt muuttumassa: viime vuosikymmenen talouslaman jälkeen julkishallinto on siirtänyt hyvinvointiyhteiskunnalle kuuluvia odotuksia ja velvoitteita yhä enemmän vapaaehtoissektorille. Vapaaehtoistoiminnasta on muodostunut yksi kansalaisyhteiskuntamme peruspilareista.

Suomalaisissa tutkimuksissa ja keskusteluissa vapaaehtoistoiminnasta piirtyy kahtalainen kuva. Yhtäältä on keskitytty rakenteelliseen näkökulmaan, kuten kolmannen sektorin taloudelliseen ja työllistävään ulottuvuuteen. Toisaalta on keskitytty yksilötasoon ja vapaaehtoissektorilla toimivien näkökulmaan. Tällöin on painotettu mm. vapaaehtoisten motiiveja ja sitoutumista.

Mielikuvat vapaaehtoistoiminnasta

Suomalaisten mielikuvat vapaaehtoistoiminnasta ovat hyvin monipuolisia ja positiivisia. Sanasta ’vapaaehtoistoiminta’ tulee useimmille (34 %) spontaanisti mieleen jokin kohde tai järjestö. Yksittäisistä järjestöistä mainitaan selvästi useimmin Suomen Punainen Risti. Myös vanhusten, lasten ja nuorten hyväksi tehtävä toiminta sekä liikunta mainitaan usein. Vapaaehtoistoiminta herättää suomalaisissa mielleyhtymiä auttamiseen ja hyväntekeväisyyteen yleensä. Keskeisiä elementtejä mielikuvissa ovat myös palkattomuus ja hyväksi koetun asian edistäminen.

Suurituloiset mieltävät vapaaehtoistoiminnan hyväntekeväisyydeksi ja ovat kiinnostuneita kasvatusasioista. Pienituloiset taas liittävät vapaaehtoistoiminnan erityisesti ilmaiseen, palkattomaan apuun. He ovat erityisen kiinnostuneita terveys- ja sosiaalipalveluista. Naiset mainitsevat vapaaehtoistoiminnan mielikuvissaan miehiä useammin palkatta auttamisen ja jonkin tietyn kohteen tai järjestön. Miesten mielikuvissa korostuu toiminnan talkooluonne. Maaseudulla vapaaehtoistoiminta mielletään ilmaiseksi avuksi ja talkoiksi, suurissa kaupungeissa se taas yhdistetään tiettyihin kohteisiin ja järjestöihin tai yleisesti hyvään asiaan.

Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen

Suomalaisten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on aktiivista: lähes kaksi viidestä (37 %) on osallistunut tänä tai viime vuonna johonkin vapaaehtoistoimintaan. Naiset ja miehet, nuoret ja vanhat osallistuvat toimintaan keskimäärin yhtä paljon. Vapaaehtoistoiminnan aktiivisin joukko löytyy Länsi-Suomesta. Passiivisimmin toimintaan osallistutaan Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa. Kuitenkin myös siellä kolmannes kansalaisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Lisäksi Etelä-Suomessa toiminnan ulkopuolisten ihmisten kiinnostus vapaaehtoistoimintaan on keskimääräistä suurempi.

Selvästi suosituin (30 %) suomalaisten vapaaehtoistoiminnan alue on urheilu ja liikunta. Toiseksi eniten osallistutaan terveys- ja sosiaalialoihin (25 %) ja kolmanneksi eniten lasten ja nuorten kasvatusasioihin (22 %). Miehiä kiinnostavat urheilu, asuinaluetoiminta, maanpuolustus ja pelastuspalvelut, kun taas naisilla korostuvat terveys- ja sosiaaliasiat sekä lasten ja nuorten toiminta. Nuorille läheisiä vapaaehtoistoiminnan aloja ovat eläinten-, luonnon- ja ympäristönsuojelu, ihmisoikeudet sekä lasten ja nuorten toiminta. Iäkkäämpiä suomalaisia puolestaan kiinnostavat terveys- ja sosiaaliasiat, uskonnolliset teemat sekä asuinalueen toiminta. Useimmat suomalaiset vapaaehtoiset (62 %) osallistuvat yhdistyksen tai säätiön organisoimaan vapaaehtoistoimintaan.

Vapaaehtoistoiminnan motiivit

Tärkein suomalaisia vapaaehtoistoimintaan motivoiva tekijä on halu auttaa muita: 41 % vapaaehtoisista kokee näin. Muut motiivit ovat huomattavasti vähäisempiä. Niiden joukosta erottuvat kuitenkin halu käyttää vapaa-aikaa johonkin hyödylliseen toimintaan sekä tarve säännölliseen päiväohjelmaan. Naisten motiiveissa korostuvat auttamishalu, into oppia uusia asioita ja toive uusiin ihmisiin tutustumisesta. Miehiä puolestaan innostaa erityisesti ystävien ja tuttavien vaikutus, halu käyttää ylimääräinen vapaa-aika hyödylliseen tekemiseen sekä tunne kansalaisvelvollisuudesta. Maaseudulla vapaaehtoistoimintaan motivoidutaan mm. kansalaisvelvollisuuden tunteesta, suurissa kaupungeissa taas yleisemmin auttamishalusta. Moniin Euroopan maihin verrattuna suomalaisten vapaaehtoistoiminnan motiivit ovat altruistisempia, pyyteettömään lähimmäisenrakkauteen perustuvia.

Vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle jäämistä perustellaan useimmiten (44 %) ajanpuutteella. Myös terveydelliset syyt vaikuttavat osallistumattomuuteen. Toisinaan osallistumattomuudelle ei kuitenkaan ole mitään erityistä syytä. Merkittävää on se, että puolet suomalaisista olisi halukkaita lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan, jos heitä siihen pyydettäisiin.

Vapaaehtoistoiminnan tila Suomessa

Suomalaisten vapaaehtoistoiminnan osallistujamäärät ovat korkeammalla tasolla kuin useissa muissa maissa kuten Saksassa, Irlannissa, Ranskassa tai Japanissa. Kansainvälisessä mittakaavassa korostuu erityisesti suomalaisten vapaaehtoistoimintaan käyttämä aika, joka on enemmän kuin vapaaehtoisuuden kärkimaissa USA:ssa ja Kanadassa. Suomalaiset käyttävät vapaaehtoistoimintaan keskimäärin lähes 18 tuntia kuukaudessa. Nuoret (15-24 -vuotiaat) sekä iäkkäimmät osallistuvat tätäkin enemmän eli noin 20 tuntia kuukaudessa.

Nuorissa on suurta rekrytointipotentiaalia: nimenomaan nuoret ja opiskelijat ovat kaikista suomalaisista kiinnostuneimpia osallistumaan vapaaehtoistoimintaan, jos heitä vain pyydetään mukaan. Näin kokee lähes kaksi kolmasosaa vapaaehtoistoiminnan ulkopuolisista nuorista. Tänä individualismin aikana on kiinnostavaa, että nuoret korostavat vapaaehtoistoiminnan luonnetta palkattomana, pakottomana ja talkoohenkisenä yhteistoimintana.

Kokonaisuudessaan tutkimustulokset piirtävät positiivisen kuvan niin suomalaisten osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan kuin myös halukkuudesta osallistua siihen. Tämä kertoo keskinäisestä osallisuudesta ja luottamuksesta. Vapaaehtoistoiminta on yksi dynaaminen pohja, jolle sosiaalinen pääoma ja sitä kautta aktiivinen kansalaisyhteiskunta voivat rakentua. Voidaankin sanoa, että vapaaehtoistoiminta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rakennusaineksena ei ole vain ihanteita vaan myös todellisuutta ja kanavoimatonta potentiaalia.

Anne Birgitta Yeung
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry
Helsinki 2002, ISBN 951-98886-1-6

*Tiivistelmä tutkimuksesta. Tekstin sisältö on tutkimuksen tekijän.