Vapaaehtoistoiminta – anti, arvot ja osallisuus

Vapaaehtoistoiminta antaa myös tekijälleen

Marianne Nylundin ja Anne Birgitta Yeungin toimittamassa artikkelikokoelmassa Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus tarkastellaan vapaaehtoistoimintaa tekijöiden eli vapaaehtoisten näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on erityisesti sosiaalialan ja kirkon piirissä tapahtuva vapaaehtoistoiminta. Tavoitteena on selvittää vapaaehtoistoiminnan taustalla olevia arvoja. 

Otsikkoon nostettu anti tarkoittaa tässä muun muassa niitä syitä, joiden takia vapaaehtoiset ovat lähteneet mukaan toimintaan ja ovat siinä edelleen mukana. Mitkä ovat vapaaehtoistoimijoiden kokemukset toimintansa antoisuudesta? Arvot kertovat sekä sitoutumisen taustalla vaikuttavista arvoista että siitä, mitä maailmankuvallisia elementtejä vapaaehtoistoiminta ilmentää. Osallisuutta lähestytään muun muassa kuvaamalla vapaaehtoistoiminnan sisältämiä osallistumisen muotoja. Kirjoituksissa pohditaan myös osallisuuden ja toiminnallisuuden suhdetta ja osallisuuden käsitteen mahdollisia ongelmia. 

Kirjassa painotetaan erilaisten toimintatapojen ja osallisuuden täydentävyyttä. Vapaaehtoisuuden ja muun kansalaistoiminnan muodot eivät sulje toisiaan pois: esimerkiksi osallistuminen kansalaistoimintaan lisää ihmisten tietoisuutta ja innostaa heitä muuttamaan yhteiskunnassa vallitsevia käytäntöjä. 

Nylund ja Yeung ovat monen muun kansalaisaktiivisuutta ja vapaaehtoisuutta tutkineen kanssa samaa mieltä siitä, että lyhytaikainen eli episodimainen vapaaehtoisuus on nousussa. Se on sitä Suomessa, mutta myös muualla maailmassa. Nousussa ovat myös yritysten vapaaehtoistoimintaprojektit, virtuaalivapaaehtoisuus ja ylikansallinen vapaaehtoisuus. Nylundin ja Yeungin mukaan vapaaehtoisten puutteesta ei tarvitse olla huolissaan, sillä rekrytoitavaa riittää: kyselyjen mukaan jopa kaksi kolmesta tällä hetkellä ei-vapaaehtoistoimijasta olisi pyydettäessä valmis lähtemään mukaan. Tutkijat kehottavat järjestöjä ja muita vapaaehtoisia tarvitsevia toimijoita pohtimaan ja selvittämään, miten nämä valmiustilassa olevat löydetään ja miten heille kehitetään motivoivaa tekemistä.

Aaro Harju pohtii artikkelissaan sitä, onko kansalaisyhteiskunnasta yleiskäsitteeksi paikoille, joissa tehdään vapaaehtoistoimintaa. Ainakin kansalaisyhteiskunta voi tarjota raamit, joiden puitteissa ihmiset järjestävät asioidensa hoidon mahdollisimman optimaalisesti. Harjun mielestä kansalaisyhteiskuntaa ei pidä kaventaa tarkoittamaan vain yhdistyssektoria, koska tällainen tulkinta madaltaa kansalaisyhteiskunnan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Kansalaisyhteiskunta sisältää myös poliittisia ulottuvuuksia: kansalaisyhteiskuntatoiminta on vaikuttamista ja vallan käyttöä. 

Kansalaisyhteiskunta on mahdollinen vain aktiivisten kansalaisten kautta. Harju avaa aktiivisen kansalaisuuden sisältöä identiteetin, osallistumisen, kohtaamisen ja välittämisen ulottuvuuksilla. Vapaaehtoistoiminta on aktiivisen kansalaisuuden konkreettinen ilmentymä. Toisaalta vapaaehtoistoiminta kasvattaa ja koulii ihmistä sekä ihmisenä että kansalaisena.
 
Anne Birgitta Yeung esittelee kirjassa vapaaehtoisten motivaatiota tutkivan menetelmän, ns. timanttimallin. Mallin avulla saadut tulokset korostavat sosiaalisten kontaktien ja auttamishalun roolia vapaaehtoistoiminnasta innostumisessa ja siihen sitoutumisessa. Vapaaehtoiset arvostavat myös epävirallista oppimista ja tuoreiden näkökulmien saamista. Yeung muistuttaa, että vapaaehtoistoiminnan motiivit ovat monipuoliset: vapaaehtoisuus voi suuntautua itsestä ulospäin, mutta myös kohti itseä ja sisäisiä teemoja. 

Hannu Sorri on tutkinut niitä merkityksiä, joita ev.lut. kirkon palvelevan puhelimen päivystäjät antavat vapaaehtoisuudelleen. Millä tavoin päivystäjät liittävät vapaaehtoisuuden elämänhistoriaansa? Sorrin mukaan vapaaehtoisuus tarjoaa vastuunkantajalle mahdollisuuden vahvistaa tiettyjä alueita elämässään tekemällä tehtävää, johon voi sisäisesti sitoutua. Ihmiset käyttävät vapaaehtoisuutta myös välineenä oman elämänsuuntansa etsimiseen ja pyrkivät vapaaehtoistyöllä vahvistamaan valitsemiaan puolia identiteetissään. 

Sorrin mukaan vapaaehtoisuutta koskevassa tutkimuksessa elämän tyydytystä ja rikkautta tuottava näkökulma on syrjäytetty liian usein. Tutkimuksissa tulisi kuulla vapaaehtoisten omaa ääntä nykyistä enemmän ja suunnata tutkimusta siihen, millä tavoin vapaaehtoisuus tulee yksilöiden oman voiman ja merkityksen lähteeksi. Tämä näkökulma kannattaisi ottaa huomioon myös vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja koulutuksessa. 

Artikkelikokoelman tapausesimerkit kuvaavat vapaaehtoistoimintaa elämän eri vaiheissa: ne kertovat työstä ja kohtaamisista ikäihmisten parissa sekä nuorten ja nuorten aikuisten arvoista. Kirjan vertaistukea käsittelevissä artikkeleissa selvitetään muun muassa vertaistuen ja ammattilaisten suhteita ja analysoidaan yhtä uutta vertaistuen muotoa, äitien vertaiskeskustelua internetissä.

Marianne Nylund & Anne Birgitta Yeung (toim.)
Vastapaino 2005 

*Kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja