Vapaaehtoistoiminnan lisääntyvät haasteet

Vapaaehtoistyötä pitää tehdä ajassa. Ihmisten tapa käyttää aikaansa on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Samoin heidän asettamansa vaatimukset tarjotulle vapaaehtoistyölle. Näiden pitää heijastua järjestöjen tapaan organisoida ja johtaa vapaaehtoistyötä. Näppituntumasta kannattaa siirtyä sofistikoidumpaan tapaan järjestää järjestön vapaaehtoistoiminta.

Aika on niukkeneva resurssi, koska 24:lle tunnille on ottajia. Järjestöt kamppailevat siitä ajasta, joka ihmisille jää välttämättömistä, henkilökohtaisista ja erityisen kiinnostavista asioista. Teknologian kehitys kutistaa entisestään järjestölliselle toiminnalle jäävää ns. vapaata aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoistyö pitää suunnitella huolellisesti ja työtä pitää johtaa laadukkaasti. Turhanpäiväisten asioiden huonosti suunniteltuun tekemiseen ei kannata vapaaehtoispanosta käyttää.

Ihmisten vaatimustaso nousee yhteiskunnan kehittyessä entistä ammattimaisemmaksi kaikilta osiltaan. Tarjotun vapaaehtoistyön pitää olla kiinnostaa ja mielekästä. Sellaista halutaan tehdä. Kaikki tarpeelliset työt eivät ole kuitenkaan kiinnostavia. Myös niille pitäisi löytyä tekijä. Mutta mistä? Samoista kiinnostuneista. Järjestöjen on vain motivoitava ihmisiä aivan eri ponnekkuudella kuin aikaisemmin. Myös palkitsemisjärjestelmien tulee olla kunnossa. Mitä haastavampi työ, sitä enemmän motivointia, johtamista ja palkitsemista.

Pitkäkestoinen ja pop up -vapaaehtoisuus

Kaikki vapaaehtoistyö ei voi perustua kevytaktivismiin, jossa tullaan paikalle tekemään jokin aktiviteetti ja sitten lähdetään tyytyväisinä kotiin. Jonkun pitää hoitaa 100 000:nen yhdistyksen hallinnolliset ja organisatoriset tehtävät. Näihin pitää etsiä ja valikoida henkilöt, joita tällainen vapaaehtoistyö kiinnostaa. Heitäkin vielä on. Heidät pitää vain löytää ja kouluttaa. Kun osaa, työ ei rasita eikä vie kohtuuttomasti aikaa.

Vapaaehtoistyön tekeminen on jonkinlainen trendi tänä päivänä. Tätä mielipideilmastoa kannattaa käyttää hyödyksi. Trendit kuitenkin tulevat ja menevät. Järjestöjen pitää rakentaa vapaaehtoistyötä pitkällä tähtäimellä. Sen tulee olla kestävällä pohjalla.

Eräät järjestöt ovat valinneet kahdenlaisen strategian vastata lisääntyviin haasteisiin saada ihmisiä mukaan vapaaehtoistyöhön. He panostavat toisaalta pitkäkestoista sitoutumista vaativaan toimintaan ja toisaalta pop up -tyyppiseen vapaaehtoistyöhön. Toiminnot eroavat niin paljon toisistaan, että ne vaativat omanlaisensa strategian ja johtamisen. Molempiin kannattaa kuitenkin panostaa, koska molemman tyyppistä vapaaehtoistyötä tarvitaan. Toimijat ovat myös erityyppisiä ja erilaisessa elämäntilanteessa eläviä ihmisiä.

Vapaaehtoistyö ei ole ilmaista

Vapaaehtoistyön organisoinnissa korostuvat jatkossa entistä enemmän viestintä ja markkinointi. Jos järjestöä ei tunneta, kuka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi? Jos tarjolla olevia vapaaehtoistyön paikkoja ei tiedetä, miten joku osuu paikalle? Jos järjestön tai yhdistyksen imago on negatiivinen, kuka haluaa tulla vapaaehtoiseksi?

Vapaaehtoistyö ei ole ilmaista. Siihen pitää panostaa järjestöissä aikaa ja rahaa. Sillä tulee olla oma strategiansa ja johtamisjärjestelmänsä. Vastuuihmiset tulee kouluttaa, ja heidän jaksamisestaan pitää huolehtia. Nämä eivät toteudu, jos järjestön budjetissa ei ole riihikuivia euroja työtä varten eikä työntekijöiden kalenterissa tarvittavaa aikaresurssia. Viime sijainen vastuu näistä on järjestön johdolla ja hallinnolla.

Suomalaisilla on geeniperimässään vapaaehtoistyön eetosta. Pelkästään tämän varaan ei kannata kuitenkaan enää rakentaa, vaan laittaa muutenkin vapaaehtoistoiminnan pelimerkit kuntoon. Ennen muuta tarvitaan toiminnan päivittämistä nykypäivään ja sen haasteisiin.

Aaro Harju