Siirry sisältöön
Tietopankki
Aaro Harju

Uusia ajatuksia ja toimintatapoja tarvitaan

Uusimman Järjestöbarometrin mukaan yli puolet sosiaali- ja terveysyhdistyksistä on huolestunut jäsenistönsä aktiivisuudesta ja vapaaehtoisten määrästä. Raportin laatijat pitävät huolta vakavana, koska se koskee yhdistysten keskeisiä toimintaedellytyksiä. Yhdistykset kirjaavatkin toimintansa kärkihaasteiksi yhdistystoiminnan tehostamisen ja jäsenistön aktivoinnin, toiminnan tunnetuksi tekemisen sekä vapaaehtoistoiminnan vahvistamisen.

Vaikka kartoitus koskee vain sosiaali- ja terveysjärjestöjä, havaintojen äärelle kannattaa kaikkien järjestötoimijoiden pysähtyä pitemmäksikin aikaa. Huoli on varmaan yhteinen. Esitän pohdittavaksi kahta epäortodoksiseltakin kuulostavaa ratkaisumallia.

Yhdistysten jäsenet eivät ole nykyisin innokkaita hoitamaan järjestöllisiä hallintotehtäviä. Seuroilla on kasvavia vaikeuksia löytää uusia puheenjohtajia, sihteereitä ja taloudenhoitajien luopuvien tilalle. Yksi ajatus voisi olla professionaalistaa hallinnollisten tehtävien hoitamista. Yhdistyksissä voitaisiin rekrytoida yhteisvoimin sellaisia henkilöitä, jotka hoitavat sihteerin, rahastonhoitajan ja jäsenasioiden hoitajan tehtäviä useammassa yhdistyksessä. Näiden töiden hoitajille maksettaisiin pieni korvaus jokaisen yhdistyksen toimesta.

Ajatuksen taustalla on kaksi havaintoa. Suomesta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita hoitamaan edellä mainittuja tehtäviä. Koska uusia yhdistyksiä syntyy kuitenkin edelleen lähes 200 joka kuukausi, innokkaita henkilöitä ei löydy millään kaikkiin yhdistyksiin. Yhdistysten kannattaa siksi hyödyntää näitä ihmisiä yhdessä tuumin. Hallinnolliset tehtävät ovat yhdistysten kannalta tärkeitä, joten niiden hoitamisesta kannattaa maksaa pieni korvaus siinä kuin ohjaustyöstäkin. Pätevien hallinnollisten tehtävien hoitajien avulla yhdistyksen aktiivit voivat keskittyä varsinaiseen toimintaan ja sen kehittämiseen. Johtokuntiinkin löytynee nykyistä helpommin jäseniä, koska ei ole ”vaarana” joutua hoitamaan hallinnollisia tehtäviä.

Toinen uusi lähestymistapa-ajatus liittyy vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisten rekrytoiminen ja motivoiminen on vaativa tehtävä. Tähänkin asiaan auttaisi se, että suomalaiset vähän hillitsisivät uusien yhdistysten perustamista. Toiseksi, meidän pitää ehkä alkaa totutella siihen ajatukseen, että vapaaehtoisia ei kerta kaikkiaan ole jatkossa yhtä paljon yhdistyksissä eikä ainakaan yhtä yhdistystä kohden kuin tällä hetkellä.

Miten yhdistykset selviävät jatkossa vähemmällä vapaaehtoispanoksella? Yhdistyksissä pitää miettiä nykyistä huolellisemmin, mihin ja miten vapaaehtoisia käytetään. Tiettyjä tehtävien hoitamisesta tulee luopua. Toiminta pitää fokusoida yhdistyksen ydintehtävien ympärille. Turhat rönsyt pitää karsia pois.

Vaikka vapaaehtoisten työpanosta ei varsinaisesti tuhlatakaan järjestöissä, vapaaehtoispanosta kuluu väistämättä epäolennaisten tehtävien hoitamiseen. Yhdistyksissä on edessä vähän sama tilanne kuin yrityksissä viime vuosina ja vuosikymmeninä. Toiminnassa pitää keskittyä ydinasioihin. Vapaaehtoisresurssi pitää käyttää todella huolellisesti harkiten.

Uusi tilanne voi tuottaa jopa se, että yhdistysten toiminta järkevöityy ja paranee. Henkilöresurssien niukkuus pakottaa miettimään entistä huolellisemmin, miten resurssia käytetään ja mihin asioihin. Samalla järjestöissä pitää miettiä yhä tarkemmin, mitä tehdään, mihin keskitytään ja millaisiin asioihin käytetään hyödynnettävissä olevat resurssit. Näin toimien saadaan yleensä paras tulos – niin myös kansalaistoiminnassa.

Aaro Harju
pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi     

*Pääkirjoitus, Kansalaisfoorumi.net-verkkolehti

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.

Julkaistu alunperin 11.12.2009