Uusi yksilöllisyys

Urbaanissa yhteisössä yksilölliset identiteetit ovat väistämättä egoistisia, laskelmoivia ja välinpitämättömiä. Syynä on väen paljouden ja talouden vaihdon vieraannuttavien rakenteiden paine.

Tällaisen kiinnostavan ajatuksen on esittänyt Georg Simmel, joka on johtanut uuden individualismin sisällön modernista metropolikulttuurista ja rahataloudesta. Tradition vahvat kahleet eivät ole koskaan kuuluneet metropoliajatteluun. Itsemääritys, henkinen ja taloudellinen vapaus ja siihen liittyvät hyvät ja huonot puolet ovat Simmelin mukaan aina leimanneet modernia urbaania elämää.

Individualismista on tullut sosiologeja yhä enemmän kiinnostava asia. Syynä on varmasti osaltaan se, että ihmiset etsivät Elliottin ja Lemertin mukaan kasvavasti henkilökohtaisia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Elliottin ja Lemertin mukaan identiteetit yksilöllistyvät yhä enemmän. Eläminen individualistisessa maailmassa vaatii yksilöltä kykyä suunnitella ja johtaa omaa elämäänsä, määrittää identiteetit itsensä toteuttamisen suhteen ja sijoittaa sosiaaliset hyvät ja kulttuuriset symbolit kuvaamaan yksilöllistä ilmaisua ja persoonallisuutta.

Elliottin ja Lemertin mukaan yhä merkittävämmäksi tulee se, kuinka yksilöt luovat omat identiteettinsä ja kulttuuriset muotonsa sen kautta miten ihmiset symboloivat yksilöllistä ilmaisua ja halua ja ennen kaikkea sitä nopeutta, jolla identiteetit uudistetaan.

Suomessa on alettu puhua syrjäytymisen ohella vetäytymisestä eli siitä, että koulutetut ja työssä olevat ihmiset vetäytyvät yksityisyyteen. Heitä ei kiinnosta yhteisöllisyys eikä yhdessä toteutettu kansalaistoiminta. Eristäytynyttä privatismia ilmentää narsismi ja hedonistinen asenne sekä toisia ihmisiä että lähiyhteisöjä ja yhteiskuntaa kohtaan.

Jos eristäytyneeseen privatismiin vetäytyjien määrä kasvaa, ilmiöllä on suuria yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia. Laajaan keskiluokkaan kuuluneet ovat olleet demokraattisten yhteiskuntien selkeäranka. Jos heidän kansalaisaktiivisuutensa vähenee ja yhteiskunnallinen kiinnostus loppuu, demokratian puolustustalkoot kaipaavat vahvistamista.

Daniel Bell huomauttaa, että maallisen puritanismin moderni ideologia on muuttunut nautinnon etsimiseksi ja kuluttamisen pakoksi. Stimuloimalla kuluttajien haluja yritykset rohkaisevat ihmisiä ajattelemaan vain omien tarpeidensa tyydyttämistä. Tämä heikentää Bellin mukaan aktiivisen kansalaisuuden henkeä.

Allan Bloom puhuu moraalisen relativismin kulttuuristamme. Ihmiset ovat nykyään henkisesti eristäytyneitä, eivätkä he liity Bloomin mukaan yhteisiin hankkeisiin toisten ihmisten kanssa samalla tavoin kuin aikaisemmin.

Ihmiset ovat nykyään vain osaksi integroituneet sosiaaliseen verkostoon. Tämän ajattelutavan johtava ajattelija, saksalainen sosiologi Ulrich Beck väittää, että ihmisten pitää nykyisin alinomaa suunnitella ja rakentaa itse omaa elämäänsä välttääkseen identiteettiensä mureneminen palasiin. Beckin ajatukset korostavat jokapäiväisen elämän ja individuaalisen itsen globaalia muuttumista suhteessa yhteiskuntaan.

Kuten tunnettujen sosiologien ajatukset osoittavat, ihmiset rakentavat tässä ajassa identiteettiään uudelleen yhä nopeammin. Sivistystyön ja kansalaistoiminnalta näkökulmasta kysymys kuuluu, voimmeko me tukea ihmisiä tässä identiteetin rakennustyössä. Hyvä olisi, koska sosiologien viesti on selkeä: ihmiset ovat varsin yksin identiteettityössään. Yhteisöt ja yhteiskunta eivät tue heitä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Samaan aikaan ihmisille asetetaan kuitenkin yhä uusia vaateita suorituskeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa.

Aaro Harju
pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi