Syrjässä syrjäytyneet – Pelon sosiaalipolitiikka ja verkostoyhteistyön mahdollisuudet maaseudulla

Tutkija Päivi Kivelä paneutuu otsikon nimeä kantavassa kirjassa syrjäytymisvaarassa elävien ihmisten arjen todellisuuteen maaseudulla. Hän tarkastelee tutkimuksessaan myös kuntien sosiaalitoimen tilaa sekä kuntien, seurakuntien ja järjestöjen välistä verkostoyhteistyötä maaseudulla.

Päivi Kivelä vyöryttää yli sadan sivun verran arjen todellisuutta paperille ennen muuta päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten kohdalla. Kivelän piirtämä kuva vastannee hyvin sitä todellisuutta, jonka keskellä palveluja tarvitsevat ihmiset sekä ammattiauttajat ja omaishoitajat elävät. Kuva ei ole kaunis. Palveluntarvetta on paljon, auttajia liian vähän. Kiire ja kuntien tulospaineet supistavat ihmisten kohtaamiseen ja auttamiseen käytettyä aikaa. Valikointi ja priorisointi lisääntyvät. Kivelän mukaan ”maaseudun syrjäytyneet saavat rauhassa syrjäytyä, koska he eivät häiritse juuri ketään”.

Kivelä piirtää kuvan, jonka mukaan ne vielä pärjäävät, jotka osaavat hakea ja vaatia itselleen oikeuksia ja palveluja. Joilla ei ole voimia tai osaamista, syrjäytyvät väistämättä. Maaseudulla haasteena ovat myös pitkät etäisyydet, kun palvelut siirtyvät keskuspaikoista hoidettaviksi.

Päivi Kivelän tutkimuksen mukaan sektoreiden välinen, paikallisuuteen perustuva verkostoyhteistyö kykenee paikkaamaan julkisen palvelujärjestelmän aukkoja ja turvaamaan ihmisten hyvinvointia palveluiden etääntyessä. Eri alojen työntekijöiden paikallistuntemusta, pitkäaikaista läsnäoloa ja asukaslähtöisten hyvien käytäntöjen ylläpitämistä tulisi kuitenkin tukea entistä enemmän, jotta niiden jatkuvuus voitaisiin turvata.

Toinen havainto on, että sattumanvarainen apu tai hyväntekeväisyys saattaa olla käytännössä ainoa avun lähde monille apua tarvitseville ihmisille. Haastavat asiakasryhmät vaativat kuitenkin sellaista ammattimaista työotetta, jota maaseudun yhteisöt, kansalais- ja yhdistystoiminta tai seurakuntien diakoniatyö eivät voi yksin ottaa kantaakseen. Tarvitaan kunnallista ammatillista tukea ja huolenpitoa.

Kolmanneksi, eri sektoreiden työntekijät ovat aidosti huolissaan yhteiskunnallisen ilmapiirin koventumisesta ja asiakkaiden elämäntilanteiden vaikeutumisesta, kun osa heikossa asemassa olevista kuntalaisista ei saa enää tarvitsemiaan palveluja. Monet kuntien työntekijät kokevat, että he eivät voi työskennellä enää ammattietiikkansa edellyttämällä tavalla.

Kivelän piirtämä kuva vastannee hyvin arjen todellisuutta sosiaalipolitiikan kentällä. Yli satasivuiseen kirjaan olisi silti toivonut edes yhden kappaleen pohdinnan siitä, mistä tiukentunut tilanne johtuu. Vaikutelmaksi jää, että palveluita huononnetaan ymmärtämättömän ja julman yhteiskuntapolitiikan toimesta tahallaan. Rahan ja resurssien oletetaan kasvavan puussa, josta ne tulevat koteihin kuin sähkön pistorasiasta. Julkisen sektorin taloudellinen tilanne on aidosti haasteellinen, joten sitä olisi suonut hieman analysoitavan kritiikin lomassa.

Päivi Kivelä
Sininauha-julkaisut 2014

*Kirjaesittely, kirjoittanut Aaro Harju