Sosiaalinen media kansalaisyhteiskunnan uutena ilmiönä

Sosiaalinen tai yhteisöllinen media, kumpaa nimitystä käytetäänkään, on noussut kiintoisaksi kansalaisyhteiskunnan uudeksi ilmiöksi. Sosiaalinen media on noussut keskeiseksi tiedonhaun, vuorovaikutuksen ja näkymisen paikaksi.

Sosiaalinen media on jakamisen väylä ja kommunikaation areena. Se on kansalaiskeskustelujen paikka ja vaikuttamisen kanava. Se ruokkii virtuaalista yhteisöllisyyttä ja antaa sille uusia sävyjä ja sisältöjä. Kaikki tällainen on mitä tyypillisintä kansalaisyhteiskunnallista toimintaa 2010-luvun Suomessa.

Sosiaalinen media on käyttäjälähtöinen foorumi. Käyttäjät luovat yksin ja yhdessä sisältöjä. Käyttäjät ovat yhtä aikaa tuottajia ja kuluttajia, missä roolissa he haastavat asiantuntijat, hallinnon, perinteisen median ja yrityksetkin. Yhteinen kokemus ylittää fyysisen maailman rajat ajallisesti ja paikallisesti. Katri Lietsalan (2010) mukaan sosiaalinen media tuottaa osallistumistaloutta, jossa arvoa on kaikilla niillä kokemuksilla, tunteilla ja oppimisella, joita yhdessä tehtäessä koetaan.

Sosiaalisessa mediassa on kysymys osallisuudesta ja vuorovaikutuksesta. Pääosa sosiaalisen median käytöstä on edelleen minulta massoille -viestintää. Aito vuorovaikutus on vielä harvinaista, mutta kehitys menee tähän suuntaan. Näin sosiaalinen media voi osaltaan tyydyttää ihmisten ikiaikaista tarvetta olla vuorovaikutuksessa keskenään, tässä tapauksessa virtuaalisesti. Sosiaalinen media välineenä mahdollistaa tämän myös järjestöille ja muille kansalaisyhteiskunnan toimijoille. Pelkän tiedottamisen sijasta jäsenet ja toimijat voidaan haastaa vuoropuheluun kaikista toimijoita kiinnostavista ja koskettavista asioista.

Internet ja sosiaalinen media tarjoavat uusia mahdollisuuksia kohtaamiseen ilman rajoja ja esteitä. Samanhenkiset voivat löytää sielun kumppaninsa tuhansienkin kilometrien takaa. Mitkään fyysiset rajoitteet eivät estä toisen ihmisen kohtaamista. Henkisesti ahdistavan ilmapiirin voi ylittää virtuaalisen kaveruuden avulla. Nekin voivat kokea tunteen yhteisöön kuulumisesta, joilta se muuten ei onnistu tai on estetty.

Yksilöt verkostoituvat sosiaalisessa mediassa ja muodostavat myös yhteisöjä. Näitä yhteisöjä voidaan kutsua virtuaaliryhmiksi, sosiaaliseksi verkoksi tai virtuaalisiksi yhteisöiksi.

Internetin välittämä vuorovaikutus ei ole kaikilta osin yhteisöllistä. Osa siitä on vain kytkentöjä, jonka verkko ja verkostot mahdollistavat (Heinonen 2009). Internet tuottaa myös uusia vierauden ja etäällä olon muotoja (www.foresight.fi 2008).

Sosiaalinen media on vaikuttamisen kanava ja suomalaisen demokratian uusintaja. Virtuaalinen vaikuttaminen on vielä satunnaista ja ad hoc -tyyppistä, mutta tulee ilman muuta jäntevöitymään ja saamaan vakiintuneita muotoja. Samalla sosiaalisen median yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee kasvamaan. Jokamiehen kommunikatiivinen demokratia voi vahvistua sosiaalisen median avulla.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille verkkolehden lukijoille rentouttavaa kesää. Palataan syyskesällä virkistynein mielin kansalaisyhteiskunta-asioiden äärelle.

Aaro Harju
pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi