Siirry sisältöön
Tietopankki

Palkkatyössä kolmannella sektorilla

Suomen kolmannen sektorin palkkatyöntekijöiltä kerätty kyselyaineisto kertoo, että sektorin työntekijät kokevat työnsä laadun muita sektoreita heikommaksi. Heillä on kuitenkin enemmän tehtävien suorittamiseen ja työnaikajärjestelyihin liittyvää autonomiaa, mutta mahdollisuus käyttää luovuutta työssä on vähäisempää kuin yksityisellä ja julkisella sektoreilla. Samalla kolmannen sektorin työssä on muita sektoreita enemmän sekä työsuhteen pysyvyyteen että työn sisältöjen ja määrän ennakoimattomuuteen liittyvää epävarmuutta. Lisäksi kolmannen sektorin työntekijät kokevat muita enemmän aikapaineita.Tulokset osoittavat, että Suomessa kolmannen sektorin työntekijät ovat useilla työtyytyväisyyden mittareilla arvioituna tyytymättömämpiä työhönsä kuin julkisen ja yksityisen sektorin työntekijät. Kolmannen sektorin työntekijät kokevat selvästi muita useammin myös työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmallisena. Keskeisin syy konfliktikokemuksiin on kolmannen sektorin työn vaatimukset, joita ovat erityisesti epäsäännölliset työajat sekä kiire ja kokemus työhön liittyvistä ennakoimattomista ulottuvuuksista.

Tutkijat tulevat siihen johtopäätökseen, että asetelma, jossa kansalaisyhteiskunnan logiikalla organisoituneet järjestöt yhä useammin toimivat palveluntuottajina julkisen sektorin hankintaketjussa, voi johtaa työelämän laadun heikkenemiseen. Kolmannen sektorin organisaatioiden tausta on usein vapaehtoisessa kansalaistoiminnassa, missä palkkatyön organisointi ja johtaminen ovat monelta osin vakiintumattomia ja palkkatyöntekijöiden ja vapaaehtoisten näkemykset voivat poiketa hyvinkin paljon toisistaan.

Kolmannen sektorin palkkatyöhön liittyvä näkymätön työ, epäselvät tehtäväkuvat ja sektorin toimintaa leimaava vapaaehtoistoiminnan logiikka heikentävät työntekijöiden kokemusta työn hallittavuudesta.

Kolmannen sektorin työntekijöillä on organisaation vaihtohalukkuutta. Se ei välttämättä viittaa kuitenkaan siihen, etteivätkö kolmannen sektorin työntekijät olisi sitoutuneita työhönsä. Aineistosta voi havaita, että kolmannen sektorin vastaajien keskuudessa selkeä enemmistö työpaikan vaihdosta kiinnostuneista on kiinnostunut vaihtamaan samalle toimialalle. Tämä kertoo siitä, että vaihtohalukkuus johtuu pikemminkin työnantajaorganisaatiosta kuin väärästä ammatin tai alan valinnasta. Eri ammattialalle haluaisi vaihtaa noin neljännes kolmannen sektorin vastaajista, mikä on enemmän kuin julkisella mutta vähemmän kuin yksityisellä sektorilla.

Muutospaineiden lisäksi vaihtohalukkuus voi olla tutkijoiden mukaan yhteydessä kolmannen sektorin pientyöpaikkavaltaisuudesta johtuvaan etenemismahdollisuuksien puutteeseen. Uraorientoituneilla työntekijöillä ei ole riittävästi mahdollisuuksia edetä urallaan saman työpaikan sisällä kolmannella sektorilla. Lisäksi kiire, epävarmuus, kykyjen käyttömahdollisuuksien puute sekä heikko työilmapiiri voivat olla syynä halukkuuteen vaihtaa työpaikkaa kolmannella sektorilla.

Lähde: Ruuskanen, Petri & Selander, Kirsikka & Anttila, Timo, Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 20/2013. Helsinki 2013.

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.