Pääasia – Organisaation psykologinen pääoma

Ilona Rauhalan, Makke Leppäsen ja Annamari Heikkilän kirja Pääasia – Organisaation psykologinen pääoma on oivallista luettavaa esimiehelle, joka haluaa hyödyntää ja lisätä omaa psykologista pääomaansa. Psykologinen pääoma ei ole vain yksilön ominaisuus, kirjan sisältämiä käytännönläheisiä vinkkejä noudattamalla myös kokonainen työyhteisö tai sen osa voi saada ylimääräistä suorituskykyä tehtävistään selviämiseen.Kirjoittajat viittaavat tutkimukseen, jonka mukaan psykologinen pääoma selittäisi noin 7 % suoriutumisen vaihteluista. Kirjan keskeinen olettamus on, että psykologista pääomaa voidaan lisätä, ei niinkään minkäänlaisilla ”kikka kolmosilla” mutta omaa toimintaa arvioimalla ja arjen pienillä valinnoilla.

Psykologisen pääoman teoreettiset perusteet

Ajatus psykologisesta pääomasta pohjautuu positiiviseen psykologiaan, jossa ihmisiä ei nähdä ongelmakimppuina vaan kyvykkäinä yksilöinä, joiden osaaminen pitää vain pystyä kanavoimaan organisaation tavoitteiden edistämiseen. Ajattelun keskiössä ovat ihmisen toimintakyky ja merkityksellinen elämä. Yksilötasolla psykologinen pääoma ilmenee yksilön ja yhteisön asenteena, jossa näkyvät oma-aloitteisuus, yritteliäisyys, toimeliaisuus ja vastuuntunto.

Teoria psykologisesta pääomasta ei ole uusi keksintö. Sitä on kehitelty jo pitkään mm. käsillä olevaan kirjaan esipuheen tehneen Fred Luthansin toimesta. Kirjan näkemys psykologisen pääoman olemuksesta perustuukin pitkälti Luthansin ajatuksiin. Psykologisen pääoman elementit on haluttu miettiä tarkkaan, jotta se voidaan erottaa muista organisaation toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä. Tärkeää on myös ollut löytää sellaiset peruselementit, jotka perustuvat tutkimukseen, ovat helposti mitattavia, ovat opittavissa olevia ominaisuuksia ja ovat lisäksi luonteeltaan sellaisia, että niiden lisääntymisellä on positiivien vaikutus organisaation asenteisiin, käyttäytymiseen ja suorituskykyyn.

Tältä pohjalta on päädytty neljään psykologisen pääoman ulottuvuuteen: Toivo (hope), optimismi (optimism), sinnikkyys (resiliency) ja itseluottamus (efficasy, confidence).          

Toivo koostuu kirjoittajien mukaan kahdesta osasta, tahdonvoimasta ja keinovoimasta (the way and the will). Käsite avautuu hieman vaikeasti ja tuntuu olevan melko lähellä psykologisen pääoman toista elementtiä, optimismia. Ehkä toivon voisi määritellä ihmisen kyvyksi nähdä edessä oleva tavoite ja tahdoksi pyrkiä sitä kohti.

Optimismi on uskoa positiiviseen lopputulokseen siinäkin tapauksessa, että odotettavissa voi olla vaikeuksia. Se tarkoittaa kykyä valita tavoitteen saavuttamista edistäviä ajatuksia ja mielikuvia lannistavien ajatusten sijaan.

Sinnikkyys on meille suomalaisille tuttua sisukkuutta, voimaa joka vastustaa asioiden kesken jättämistä ja antaa energiaa kohdata vastoinkäymisiä. Luthans liittää sinnikkyyden käsitteeseen myös vastuullisuuden, tietoisuuden siitä mitä tavoitteen saavuttaminen merkitsee muille samaan tavoitteeseen pyrkiville.

Itseluottamus, luottamus omiin kykyihin selviytyä haasteista on psykologisen pääoman keskeisin elementti. Se on uskoa siihen, että juuri minä tai juuri me olemme oikeita ihmisiä pyrkimään kyseessä olevaan tavoitteeseen.  

Psykologinen pääoma käytännössä

Kirjan toisessa osassa ei anneta niin yksiselitteisiä vastauksia siihen miten johtaja voi lisätä omaa tai työyhteisönsä psykologista pääomaa, kuin mitä kirjan nimi antaisi odottaa. Tämä ei kuitenkaan vähennä kirjan painoarvoa, koska myös kirjan toinen osa tarjoilee järkeen käypää ja käytännönläheistä psykologista tietoa ihmisen ja organisaatioiden menestymisen edellytyksistä. Kirjaa voi hyvin käyttää käsikirjana kun haluaa kehittää jotain johtamisen tai toiminnan osa-aluetta. Siinä ohessa tulee myös kartutettua jo olemassa olevaa psykologista pääomaa.

Toisen osan lopussa kirjoittajat esittelevät psykologista pääomaa mittaavan testin. Testi täydentää lukijan ymmärtämystä siitä mitä psykologinen pääoma on, mutta ei vielä anna tarkkaa vastausta jonkin tietyn työyhteisön psykologisen pääoman määrästä suhteessa muihin työyhteisöihin. Suomalainen vertailuaineisto on vielä liian pieni.

Johtaminen on ”energiabisnestä”

Kolmannen osan lopussa kirjoittajat toteavat arvoituksellisesti, että johtaminen on ”energiabisnestä”. Siinä psykologinen pääoma tulee täyteen hyötykäyttöön. He puhuvat fyysisen energian, tunne-energian, ajatteluenergian ja henkisen energian johtamisesta.

Fyysistä energiaa johdetaan heidän mukaansa luomalla jaettu kuva tulevaisuudesta. Tunne-energiaa johdetaan organisaation vuorovaikutuskäytäntöjä parantamalla. Ajatteluenergiaa johdetaan ennen kaikkea organisaation päätöksentekokykyä parantamalla – mitä laadukkaampaa ajattelua organisaatio edustaa, sitä laadukkaampia ovat myös päätökset. Henkistä energiaa johdetaan yksilöiden ja sitä kautta koko yhteisön itsetietoisuutta johtamalla. Tässä yhteydessä he viittaavat myös viimeaikoina paljon esillä olleeseen mindfulness-käsitteeseen. Kysymys on organisaation kollektiivisesta tietoisesta läsnäolosta ja kyvystä ymmärtää organisaation olemassaolon merkitys ja tarkoitus kansallisesti, globaalisti mutta myös historiallisesti.

On helppo uskoa, että edellä kuvatun kaltaisella organisaatiolla on hyvät edellytykset saavuttaa omat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteensa.

Kirjan luki Jaakko Rantala

Ilona Rauhala, Makke Leppänen ja Annamari Heikkilä, Pääasia – Organisaation psykologinen pääoma, Talentum 2013, ISBN 978-952-142029-0